Tohtori C.Truman Davis

Useita vuosia sitten tulin kiinnostuneeksi Kristuksen ristinkuoleman, Hänen kärsimystensä fyysisestä näkökulmasta lukiessani kuvauksen ristiinnaulitsemisesta Jim Bishopin kirjasta "Päivä jolloin Kristus kuoli". Yllättäen tulin havainneeksi että olin pitänyt menneinä vuosina ristiinnaulitsemista enemmän tai vähemmän liian itsestään selvyytenä, tullen kasvaneeksi kovaksi sekä tunteettomaksi sen kauhuja kohtaan liian kevyessä tutunomaisuudessa, sen karmeiden yksityiskohtien kautta. Loppujen lopuksi tulin ajatelleeksi, että lääkärinä en edes tiennyt todellista välitöntä lääketieteellistä syytä Kristuksen kuolemaan. Evankeliumien kirjoittajat eivät juurikaan antaneet apua tässä asiassa. Tällöin heidän aikanaan ristiinnaulitseminen ja ruoskiminen olivat niin tuiki tavanomaisia tapahtumia, että he epäilemättä arvioivat yksityiskohtaisen ja seikkaperäisen kuvauksen tarpeettomaksi. Tämän tähden meillä onkin ainoastaan evankelistan lyhyehköt sanat: "Pilatus, saatettuaan Jeesuksen ruoskituksi, luovutti Hänet ristiinnaulittavaksi. ja he ristiinnaulitsivat Hänet."

Huolimatta evankeliumien vaitonaisesta Kristuksen ristiinnaulitsemisen kuvauksesta, monet ovat katsoneet tätä tapahtumaa jälleen menneisyydestä käsin. Henkilökohtaisessa, lääketieteellisestä näkökulmasta käsin tapahtuneessa tutkimuksessani, olen kiitollisuudenvelassa erityisesti Tohtori Pierre Barbetille, ranskalaiselle kirurgille, hänen tehdessä perusteellisen historiallisen sekä kokeiluluontoisen tutkimustyön ja kirjoittaen laajalti aiheesta.

Yritys tutkia lihaksi tullen Jumalan yli ymmärryksen menevää fyysistä ja henkistä kärsimystä langennen ihmissuvun syntien sovitukseksi, ylittää tämän artikkelin ulottuvuuden. Joka tapauksessa, voimme tutkia joitakin yksityiskohtia meidän Herramme kärsimyksistä, fysiologisesta ja anatomisesta näkökulmasta käsin. Mitä Jeesus Nasaretilaisen ruumis todella joutui kestämään noina kidutuksen tunteina ?

RISTIINNAULITSEMISEN METODI

Kysymyksen asettelu johtaa meidät ensin tutustumaan itse ristiinnaulitsemisen käytäntöön - se on, henkilön kidutukseen ja teloitukseen ristiin

kiinnittämisellä. Todennäköisesti ensimmäinen tunnettu ristiinnaulitsemisen käyttö löytynee persialaisten keskuudesta. Aleksanteri (Suuri) ja hänen kenraalinsa toivat ristiinnaulitsemisen Välimeren alueelle, Egyptiin sekä Karthagoon. Roomalaiset ilmeisesti oppivat tekniikan karthagolaisilta, ja kuten kaiken muunkin minkä roomalaiset tekivät, he pikaisesti kehittivät siitä hyvin tehokkaan ja suorituskykyisen teloitus tavan. Monet roomalaiset kirjailijat, mukaan lukien Livy, Cicero ja Tacitus kommentoivat teloitus tapaa.

Useat uudistukset ja sovellutukset (muunnelmat) ovat kuvattuina muinaisessa kirjallisuudessa. Vain muutamissa on tarkempaa huomionarvoisuutta. Pystysuorassa (kohtisuora, seisova, pystyasentoinen) osassa rististä - tai varsi, kanta - on ollut poikkipuinen (patibulum) käsivarsiosa kiinnitettynä kaksi tai kolme jalkaa (n. 70 cm) kärjen alapuolelle. Tämä on sellainen risti jota yleisesti pidetään klassisena ristin muotona, nimitettynä usein latinalaiseksi ristiksi.

Yleisin Jeesuksen aikainen ristinmuoto, kuitenkin oli ns. "tau-risti", muotoiltuna kreikankielen kirjaimen t tai meikäläisen kirjaimen T mukaisesti. Tällaisella ristillä poikkipuu (patibulum) oli asetettu sitä varten tehtyyn loveen, koloon, uurrokseen pystypuun kärkeen. Mainiot arkeologiset todisteet ovat osoittaneet, että juuri vastaavanlaisessa ristissä Jeesuskin ristiinnaulittiin.

Pystyasentoinen paalu kuitenkin yleisesti ottaen oli pysyvästi jo ennakolta asetettu maahan teloitus paikalle. Tuomittu mies pakotettiin kantamaan poikkipuuta (patibulum), painaen noin 110 naulaa (n. 50 kg), vangitsemispaikasta teloitus paikalle. Ilman minkäänlaista historiallista tai raamatullista perustetta, keskiaikaiset ja renesanssin ajan taiteilijat kuvasivat Kristuksen kantamassa kuitenkin koko ristiä. Monet krusifiksien taiteilijoista sekä useat kuvanveistäjistä tekevät myös virheen kuvatessaan nauloja lyötynä kämmenten lävitse. Rooman historian kuvaus sekä kokemuksellinen tutkimus on osoittanut pikemminkin että naulat lyötiin ranteessa olevien pienten luiden välistä, eikä kämmenten lävitse. Kämmenten lävitse lyödyt naulat olisivat repeytyneet irti sormien välitse, kannatellessaan ihmiskehon painoa. Tämä väärinkäsitys saattanee johtua Jeesuksen Tuomakselle sanottujen sanojen väärinymmärtämisestä: "Tarkkaa minun käsiäni." Moderni, kuten muinainen anatomistikin, joka tapauksessa on aina huomioinut ranteen osaksi kättä.

Titulus, pieni laatta (kyltti) ilmoittaen uhrin rikosta, oli yleensä kannettu saattueen edellä, joka myöhemmin naulittiin ristin kärkeen pään yläpuolelle. Tämä laatta, naulattuna pystypuuhun ristin kärkeen on antanut jossakin määrin luonteenomaisen latinalaisen ristin muodon. Kristuksen fyysinen kärsimys alkaa Getsemanessa. Monista näkökulmista tässä yli ymmärryksen menevässä kärsimyksessä, eräs erityisesti juuri fysiologian mielenkiinnon kohteena oleva seikka on "verta hikoileminen". Kiinnostavaa kyllä, juuri lääkäri Luukas on ainoa evankelistoista mainiten tämän tapahtuman. Hän sanoo, " Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niin kuin veripisarat, jotka putosivat maahan." Luuk.22:44

Jokainen kuviteltavissa oleva yritys on modernien oppineitten käyttämänä pyrkinyt selittämään ulos veressä hikoilemisen ilmiön, näennäisesti väärinymmärretyn toteamuksen johdosta että sellaistahan ei ilmene. Suurelta vaivannäöltä voidaan välttyä ottamalla neuvoa lääketieteellisestä kirjallisuudesta. Vaikkakin melko harvinaisesti, ilmiö hematidrosis - ts. verihikoilu - on tarkasti dokumentoitu. Suuren henkisen ja tunnepohjaisen paineen alla, pikkuruiset huokoset hikirauhasissa voivat rikkoontua, ja täten verta voi sekoittua hien joukkoon. Tämä tapahtuma yksistään voi saada aikaan huomattavan heikkouden ja mahdollisen shokkitilan. Vaikkakin Jeesuksen kavaltaja sekä vangitsijat omaavat tärkeän osan kärsimyskuvausta, seuraava tapahtuma kuvauksessa omaa huomionarvoisia seikkoja lääketieteellisestä perspektiivistä katsottuna, Hänen oikeudenkäyntinsä Sanhedrin ja Ylipappi Kaifaksen edessä. Tässä aiheutuu ensimmäinen fyysinen vamma. Sotilas iskee Jeesusta vasten kasvoja Hänen pysyessä vaiti Kaifaksen kysyessä. Palatsivartijat sitovat Hänen silmänsä, häväisten pilkaten Häntä tunnistamaan heidät kunkin kulkiessa Hänen ohitseen, läimäyttäen Häntä ja lyöden Häntä kasvoille

PILATUKSEN EDESSÄ

Varhain aamulla, mukiloituna ja ruhjottuna, janoisena, ja uupuneena unettomasta yöstä, Jeesus vietiin läpi Jerusalemin Antonia linnoituksen pretooriumiin, Juudean Prokuraattorin Pontius Pilatuksen hallitusistuimen eteen. Me olemme tulleet tutuiksi Pilatuksen toiminnasta yrittäessään siirtää päätösvastuutaan Herodes Antipakselle, Juudean Tetrarkille. Jeesus todennäköisesti ei kärsinyt minkäänlaista huonoa kohtelua Herodeksen käsissä, ja näin Hänet palautettiin Pilatukselle. Tällöin tapahtui ihmisjoukon huudosta johtuen, että Pilatus määräsi Barabbaksen vapautettavaksi, Jeesuksen Hän tuomitsi ruoskittavaksi ja sitten ristiinnaulittavaksi.

Erimielisyyksiä on ilmaantunut tutkijoiden joukossa ruoskinnan tapahtumisesta, ikään kuin johdantona, alkusoittona ristiinnaulitsemiselle. Monet roomalaisista kirjoittajista tältä ajalta eivät yhdistä näitä kahta tapahtumaa. Monet oppineet uskovat että Pilatus alkuperäisemmin määräsi Jeesuksen ruoskittavaksi ikäänkuin Hänen kokonaisvaltaisena rangaistuksena, ja että kuoleman tuomio ristinnaulittavaksi tuli ainoastaan seurauksena ihmisjoukon pilkkahuudoista, joiden mukaan Prokuraattori ei kunnolla puolustanut Caesaria juutalaisten Kuninkaaksi itsensä tekeytynyttä vastaan.

On hyvin kyseenalaista tekivätkö roomalaiset minkäänlaista yritystä seurata juutalaisten lakia ruoskittamistapauksissa. Juutalaisten varhainen laki kielsi enemmän kuin neljäkymmentä raipaniskua. Farisealaiset, aina tarkkoina lain noudattamisessa, vaativat ainoastaan 39 raipaniskua annettavaksi. Virhelaskelmankin tapahtuessa, he olivat silti varmoja laissa pysymisestään.

Valmistelut Jeesuksen ruoskimiseksi suoritettiin Caesarin ohjeiden mukaisesti. Vangittu riisuttiin vaatteistaan ja hänen kätensä sidottiin paaluun päänsä yläpuolelle. Roomalainen legioonalainen astui esiin ruoska/piiska kädessään. Tämä oli lyhyt ruoska sisältäen useita raskaita nahkasiimoja omaten kahden pienen lyijykuulan jokaisen siiman päässä. Raskas ruoska lyötiin alas täydellä voimalla uudestaan ja uudestaan, läpi Jeesuksen olkapäiden, selän ja jalkojen. Aluksi nahkasiimat painoineen leikkasivat ainoastaan ihoa. Myöhemmin, kun iskut vain jatkuivat, ne repivät ja leikkasivat syvemmälle ihonalaiseen kudokseen, tuottaen ensin tihkuvan verivanan ihohuokosista ja suonista, ja lopulta voimakkaan veren purskauksen alla olevien lihasten verisuonista.

Pienet lyijykuulat ensin tuottivat isoja ja syviä ruhjevammoja, jotka silti tuon tuostakin aukenivat yhä seuraavaan verenvuotoon. Lopulta, koko seläniho roikkui pitkinä riekaleina, ja koko alue oli tunnistamatonta revittyä massaa, vertavuotavaa lihaskudosta. Kun sadanpäämiehen johdosta oli annettu käsky, kunnes vangittu oli lähes kuollut, ruoskiminen vihdoinkin lopetettiin.

PILKKA

Puoli pyörryksissä Jeesus sittemmin päästettiin siteistä ja annettiin luhistuen/rojahtaen lyyhistyä kivi päällysteiselle kadulle, märkänä omasta

verestään. Roomalaiset sotilaat näkivät erinomaisen pilkan aiheen tässä nurkkakuntaisessa/junttimaisessa/ provinsiaalisessa juutalaisessa, väittäen itse olevansa muka kuningas. He heittivät viitan Hänen olkapäidensä ylitse ja asettivat kepin hänen käteensä ikäänkuin valtikkana. He silti tarvitsivat kruunun tehdäkseen irvikuvan (travestian) täydelliseksi. Pienet taipuisat oksat pitkien piikkien peittäminä, joita yleisesti pihoilla käytettiin tulen sytyttäjinä puuhiilisissä hiilipannuissa, oli suunniteltu karkean kruunun muotoon. Kruunu painettiin Hänen päänahkaa vasten ja jälleen tapahtui runsas verenvuoto, kun piikit pistivät erittäin verisuonellista lihaskudosta. Pilkkaamisen ja kasvojen lyömisen jälkeen, sotilaat ottivat Hänen kädestään kepin ja löivät Häntä päähän, hakaten piikkejä yhä syvemmälle päänahkaan. Lopulta, he kyllästyivät sadistiseen huvitteluun ja repivät viitan Hänen yltään. Viitta oli tullutkin jo tahmeaksi haavoissa olevista hyytyneistä verikokkareista ja veriseerumista (veriherasta), ja täten viittaa poistettaessa, niin kuinhuolimattomassa haavasiteenkin poistamisessa, se sai aikaan tuskallisen ja sietämättömän kivun. Haavat avautuivat/repeytyivät taas jälleen vuotamaan verta.

GOLGATA

Juutalaisten tapojen kunnioituksesta, roomalaiset todennäköisesti palauttivat Hänelle vaatteensa. Hyvin painava ristin poikkipuu (patibulum) sidottiin Hänen olkapäilleen. Kuolemaan tuomitun Kristuksen kulkue, kaksi ryöväriä ja teloituksen syytä ilmaiseva selonteko roomalaisten sotilaiden esillä pitämänä, sadanpäämiehen johdolla, alkoi hitaasti matkata läpi reitin, jonka me tunnemme Via Dolorosana.

Huolimatta Jeesuksen ponnisteluista kävellä suoraan, raskaan puisen puomin painosta, yhdessä runsaan verenhukan johdosta tulleessa shokissa, tämä oli liikaa. Hän lyyhistyi ja kaatui maahan. Rosoinen puomipuu kovertui raadellun ja revityn ihon ja hartialihasten ylle. Yrittäen nousta, lihakset puristettuina jo yli voimiensa,. Sadanpäämies tuskallisena saadakseen pikaisesti ristiinnaulitsemisen päätökseen, valitsi vantteran ja rotevan pohjoisafrikkalaisen sivustakatselijan, Simon Kyreneläisen kantamaan ristiä.Jeesus seurasi, yhä vuotaen ja hikoillen kylmää nihkeää hikeä shokissa. 650-jaardinen (n. 600 metriä) matka Antonia linnoitukselta Golgatalle oli vihdoinkin päättynyt. Vangit jälleen riisuttiin vaatteistaan, paitsi lannevaatteet, jotka oli sallittua pitää erityisesti juutalaisilla.

Ristiinnaulitseminen alkaa. Jeesukselle tarjotaan viiniä sekoitettuna mirhalla, mietoa puudutuslääkettä, kipua lieventävää sekoitetta. Hän kieltäytyy juomasta.Simonille osoitetaan paikka missä laskea poikkipuu (patibulum) maahan, ja Jeesus pikaisesti heittäytyy selälleen olkapäät vasten puuta. Legioonalainen laskeutuu ensimmäisen ranteen kohdalle. Hän lyö raskaan, neliönmalliseksi muotoillun rautanaulan ranteen läpi ja syvälle puuhun. Pikaisesti hän siirtyy toiselle puolelle ja toistaa teon, ollen silti varovainen painamatta käsivarsia liian paljon, sallien jonkin verran joustavuutta ja liikkuma varaa. Poikkipuu tämän jälkeen nostettiin pystypuun huipulle ja titulus (teloituksen syy) lukien "Jeesus Nasaretilainen, Juutalaistenkuningas" naulattiin paikoilleen. Vasen jalka painettiin oikean jalan taakse. Molemmat jalat suorina, varpaatalaspäin, lyötiin naula läpi molempien jalkahovien lävitse, jättäen polvet hieman koukkuun. Uhri oli täten nyt ristiinnaulittu.

RISTILLÄ

Samalla kun Jeesus hitaasti roikkui alaspäin, kohdistui yhä enemmän painoa ranteissa oleviin nauloihin, ja täten levisi tuskallisesti/sietämättömästi liekehtivä polttava kipu kaikkialle Hänen sormiinsa ja sieltä ylös käsivarsiin laueten lopulta päänalueella - aivoissa. Ranteissa olevat naulat puristivat painetta keskushermostoon, isoon hermoston pääosaan joka kulkee ristiin rastiin keskiranteessa sekä kädessä. Samalla jos Hän nosti itseään ylöspäin välttääkseen venytyksestä johtuvaa tuskaa, Hän asetti koko täyden painonsa naulojen varaan jotka olivat Hänen jaloissaan. Jälleen sielläkin oli polttava/ankara tuska,sillä naulat repivät hermostoa jalkapöydän luiden välitse.

Tällä hetkellä, toinen ilmiö tapahtuu. Samalla kun käsivarret uupuvat, suuret kramppiaallot pyyhkäisevät lihaksiston lävitse, muodostuen ryhmiksiheltymättömässä, sykkivässä ja jyskyttävässä kivussa, näiden krappien yhteydessäHän tulee täysin kyvyttömäksi nostaakseen itseään ylöspäin. Riippuminen käsienvarassa, joten rintalihakset, suuret lihakset rintakehän edessä, lamaantuvat jakylkiluiden lihakset, ja pienet lihakset kylkiluiden välissä tulevat kykenemättömäksi toimimaan. Ilmaa voi kyetä hengittämään keuhkoihin, mutta ei hengittämään ulos. Jeesus taisteli nostaakseen itsensä saadakseen pienen lyhyen henkäyksen keuhkoihinsa. Lopulta, hiilidioksidi määrä laskee keuhkoissa ja veren kulussa, jonka tähden krampit myös osittain laantuvat.

VIIMEISET SANAT

Kouristuksen tapaisesti (puuskittaisesti, nykäyksittäin tapahtuvasti) Hän kykeni työntämään itseään ylöspäin pystyäkseen hengittämään ulos ja hengittääkseen sisään elämää antavaa happea. Epäilemättä näinä hetkinä Hän huusi seitsemän lyhyttä lausetta jotka ovat kirjattuina ylös. Ensiksi - katsoessaan alas roomalaisia sotilaita heittämässä arpaa Hänen saumattomasta ihokkaastaan: "Isä, anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä mitä he tekevät" Toiseksi - katuvalle ryövärille: "Tänään sinun tulee olla minun kanssaniParatiisissa"

Kolmanneksi katsoen alas Mariaa, äitiään, Hän sanoo: "Nainen, katso poikasi" Sitten kääntyen kauhuissaan olevan, murheen murtaman, kypsän aikuisuuden kohta saavuttavan Johanneksen puoleen, Hän sanoo: "Katso, sinun äitisi"

Neljänneksi kuluu huuto Psalmin 22 alusta: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsitminut ?"

Hän kärsi tunteja rajattomasta kivusta, jaksottaisista väänteistä, liitoksiarepivistä krampeista, osittaisesta tukehtumisesta, sekä Hänen liikkuessa ylös ja alas karhealla puuristillä polttavasta kivusta kun repeytynyt lihaskudos revityssä selässään hieroutui sitä vasten. Seuraava tuska alkaakin, kun syvä murskaava kipu rinnassa, sydänpussi - perikardium - ympäröiden sydäntä, alkaa hitaasti täyttyä veriheralla ja näin ryhtyy puristamaan sydäntä.

Profetia Psalmista 22:14 täyttyi: "Minä olen vuodatettu niin kuin vesi, kaikki minun luuni ovat irti toisistaan, minun sydämeni on kuin vaha: se on sulanut keskellä minun sisustani"

Loppu oli pikaisesti lähestymässä. Menetetyn lihaskudoksen juokseminen/valuminensaavuttaa kriittisen tason; puristunut sydän on taistellut pumpatakseen paksua, raskasta, hidasjuoksuista verta lihaskudoksiin, ja kidutetut keuhkot alkavat tehdä suunniltaan olevaa yritystä, ponnistusta, vaivannäköä hengittääkseen sisään pieniä siemauksia ilmaa. Korostetusti kuivuneet lihaskudokset lähettävät tulvamaisen kiihokkeen, kannustimen ja virikkeen aivoille. Jeesus saa juuri ja juuri sanotuksi "Minun on jano" Jälleen me luemme profetaalisesta psalmista "Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun."(Ps.22:15)

Pienehkö pesusieni liotettuna halvassa hapan viinissä, joka oli pääasiallinen legioonalaisten juoma, tarjottiin Jeesuksen huulille. Hänen kehonsa oli nyt äärimmillään, ja Hän pystyi tuntemaan kuoleman kylmänväristykset matelevan Hänen lihaskudoksissaan. Tämä todellisuus tuo esille kuudennet sanat, jotka ovat enemmän kuin vain kidutetun kuiskaus: "Se on täytetty" Hänen tehtävänsä syntien sovittajana on tullut päätökseen. Lopulta, Hän voi antaa ruumiinsa kuolemaan. Yhden viimeisten voimiensa sykähdyksen avulla Hän jälleen painaa revityt jalkansa vastoin nauloja, suoristaa jalkansa, ottaa syvään henkeä ja päästää seitsemännen ja viimeisen huutonsa: "Isä sinun käsiisi minä anna henkeni"

KUOLEMA

Olemme varmasti tuttuja Jeesuksen teloituksessa tapahtuneiden viimeistenyksityiskohtien kanssa. Määräyksen johdosta, ettei Sapattia häväistäisi,juutalaiset pyysivät että ristiinnaulitut nopeasti teloitettaisiin sekäpoistettaisiin ristiltä. Yleinen tapa jouduttaa ristiinnaulitsemisen päättymistäoli sääriluiden murtaminen. Tämä esti naulittua kykenemästä vetämään itseäänylöspäin ristillä, jotta rintalihasten ylle kasaantunut jännite ei täten päässyt lakkaamaan, ja josta seurauksena oli pikainen tukehtuminen. Kahden ryövärinsääriluut murskattiin, mutta kun sotilas saapui Jeesuksen luo, huomasi hän luiden rikkomisen tarpeettomaksi.

Nähtävästi varmistaakseen silti tuomitun kuoleman, legioonalainen iski hänen keihäänsä kylkiluiden välistä, ylöspäin läpi sydänpussin suoraan sydämeen. Joh.19:34 mainitsee, " Ja välittömästi sieltä vuosi verta ja vettä" Täten tapahtui että sydänpussissa ollut vesi vuoti itse sydänveren kanssa näkyviin. Tämä onkin melko vakuuttava ruumiinavauksen kaltainen todiste siitä, että Jeesus ei kuollut ristiinnaulitsemisen yleisellä kuolintavalla, tukehtumalla, vaan sydänlihan pysähtymiseen sydänpussissa olleen nesteen kautta syntyneen paineiskun/puristuksen ja kuristavan otteen tähden.

YLÖSNOUSEMUS

Näissä tapauksissa olemme nähneet vilauksen ruumiillistuneesta pahuudesta jonka ihminen voi tehdä suhteessa lähimmäiseen ja suhteessa Jumalaan. Tämä on hirveä näky, joka jättää meidät masentuneeksi/epätoivoiseksi sekä masentuneeksi. Mutta ristiinnaulitseminen ei ollut ilmoituksen loppu. Kuinka kiitollisia voimme ollakaan saadessamme jälkinäytöksen: vilahduksen äärettömästä Jumalan armosta ihmistä kohtaan - sovituksen lahjasta, ihmeellisestä ylösnousemuksesta, ja pääsiäisaamun odotuksesta.

Tämä artikkeli on tarkistettu teksti tekijän varhaisemmasta tekstistä joka alunperin kustannettiin Arizonan Lääketieteellisen Yhdistyksen toimesta ArizonanLääketieteellisessä Yliopistossa, Maaliskuussa 1965. Tohtori C.Truman Davis on suorittanut akateemisen loppututkinnon Tennesseen Yliopiston lääketieteellisessä. Hän on kokenut silmälääkäri 24 vuoden kokemuksella ja myös Mesan Trinity Chapel rukoushuoneen pastori, Arizonassa. Tohtori Davis työskentelee tällä hetkellä Raamatun ja lääketieteen suhdetta koskevan kirjan parissa. Hän asuu Mesassa vaimonsa Jeanin kanssa.

Tohtori Truman Davis kuoli äskettäin ja hänen vaimonsa antoi luvan kopioida

esillä olevan artikkelin.

Julkaisija.

(kääntänyt - P.Kuusela)