Alula 1/2006

Lintulehti Alulassa 1/2006 julkaistu juttu.

Suomalalaisia lintumaalareita - Pekka Saikko

	Jänkäkurppa 16.12.2005 Lahti, akvarelli 30x42 cm. Nokan kärki vedessä ja pyrstö pystyssä lintu jähmettyy paikoilleen. Selkäpuolen kellanoranssit juovat (=heinät) nousevat pystyyn ja lintu maastoutuu täydellisesti maisemaan. Teen nopeasti muutamia luonnoksia. En halua häiritä lintua yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Värit lisään luonnokseen päästyäni sisätiloihin - talviolosuhteet vaikeuttavat työskentelyä ulkona. Piirtänyt olen pikkupojasta lähtien ja piirtäjä olen ehdottomasti vieläkin. Luonnoksia olen tehnyt linnuista maastossa noin 15 vuoden ajan. Työskentelen mahdollisimman paljon maastossa. Koen saavuttavani parhaan lopputuloksen elävän mallin edessä. Saattaa olla, että jossain vaiheessa maalaus alkaa elää omaa elämäänsä ja mallin merkitys vähenee, mutta maalauksen alkuinspiraatio tulee aina luonnosta. Nykyään, niin kuin pikkupoikana haaveilin, linnut ja niiden maalaaminen on elämäntapa ja ammatti. Monivuotinen lokkiprojekti Päijät-Hämeen Jätehuollon kanssa on tehnyt mahdolliseksi linnuilla elämisen ja on luonut mahdollisuuden keskittyä maalaamiseen. Kuvitustyöt, näyttelyt, tilaustyöt ja opastukset tuovat myös leivän pöytään. A Jack Snipe at Lahti on 16 December 2005, watercolour 30x42 cm. The bird has frozen into position with the bill tip in the water and the tail turned up. The yellow-orange stripes on the upperparts become vertical and the bird is completely camouflaged. I swiftly make a few sketches. I do not want to disturb the bird more than necessary. I add the colours to the sketch later inside – the winter conditions make it difficult to work outside. I have been drawing since I was a little boy, and I have sketched birds in the field for about 15 years. I work outdoors as much as possible, as I believe I get the best end-result with a live model. It seems possible that at some point the painting itself takes over and the importance of the model decreases, but the original inspiration always comes from nature. Nowadays, just as I used to dream as a boy, birds, and painting them is both a life-style and a profession. The multi-year gull project with the landfill of Päijät-Häme has made it possible to make a living from birds and concentrate on painting them. Illustrating, exhibitions, special orders and guiding add to my income.
	Pyy 12.10.2005 Asikkala Salonsaari, pastelli 50x65 cm. Onnistun luonnostelemaan pyyparia muutaman minuutin ajan niiden ruokaillessa avoimesti metsätiellä. Keskityn koiraaseen, tavattoman kaunis lintu. Oman lähiympäristön tutut linnut ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. En saavuta akvarellilla tavoittelemaani syksyistä metsänhämyä mutta pastellilla lopputulos tyydyttää. Yhä tärkeämmäksi on tullut kuvata lintu ympäristössään, valoineen ja varjoineen, aistia havaintotilanteen tunnelma ja yrittää välittää se lopulliseen maalaukseen. Kiinnostus maalaukseen kasvoi vähitellen, viime vuodet siihen täysillä panostaen. Hollolan kansalaisopiston taideopiskelujen myötä eri maalaustekniikat tulivat tutuiksi ja rohkeus tehdä kasvoi. Mennyt syksy ja alkutalvi ovat olleet tuskallisen murroskauden aikaa. Ilmaisuni hakee vielä muotoaan. A Hazel Grouse at Salonsaari, Asikkala on 12 October 2005, pastel 50x65 cm. I managed to sketch a Hazel Grouse pair for a few minutes as they fed openly on a forest track. I focused on the male, an incredibly beautiful bird. The local birds of my neighbourhood have become increasingly important. I cannot achieve the autumn forest dusk with water-colours, but with pastel the end result is satisfying. It is increasingly important to me to illustrate the bird in its environment, including light and shades, and try to capture the atmosphere of the situation pictured in the painting. My interest in painting grew slowly, but in recent years I have invested in it completely. I studied art at the Hollola college where I familiarised myself with the different techniques, and my confidence increased accordingly. Last autumn and during early winter were painful learning periods. I am still trying to find my true expression.
	Haapana 23.10.2005 Lemland Lågskär, akvarelli 30x42 cm. Nukkuvat sorsat ovat oivallisia maalauskohteita. Usein ne pysyvät pitkään paikoillaan ja pystyt todella keskittymään niiden tekemiseen. Lågskär, tämä pieni ulkomeren saari Ahvenanmaalla on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen minuun. Se rauha, kauneus, meren pauhu ja linnut - voiko mitään hienompaa olla. Jotain samanlaista tunnetta olen kokenut Salonsaaressa. Siellä lintuharrastukseni alkoi noin 30 vuotta sitten. Nyt paikasta on tullut minulle tärkeä tukikohta, monipuolinen linnusto pienellä alueella, maalauksellista järvimaisemaa Etelä-Päijänteellä. Mökki toimii ateljeenani ja työhuoneenani, askeettista elämää omissa mietteissä, rauhallista, toisinaan myös erittäin yksinäistä. Brasilialainen kirjailija Paolo Coelho on mielestäni sanonut osuvasti, että joutuessaan jonkun asian valtaan ihminen eristäytyy muusta maailmasta. Wigeon at Lågskär, Lemland 23 October 2005, watercolour 30x42 cm. Sleeping ducks are excellent targets. They often remain unmoving for a long period of time, making it possible to really concentrate on painting them. Lågskär, a small lonely island 20 km south of the main Åland island, has made an everlasting impression on me. Its peace and beauty, the sound of the sea, and the birds – can there be anything more wonderful? I have experienced something similar at Salonsaari, where my birding started 30 years ago. It is now an important base for me, with a varied avifauna in a small area including a scenic lake landscape in the southern part of lake Päijänne. A cabin works well as a studio and workroom, an ascetic life with my own thoughts, calm, but sometimes also very lonely. As the Brazilian author Paolo Coelho has said, when man is drawn deep into something, he withdraws from the rest of the world.
	Myyräjahdissa, kettu 12.10.2005 Asikkala Salonsaari, akvarelli 35x53 cm. Ruska on kauneimmillaan Etelä-Suomessa. Poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen sää saa väreihin lisää voimaa ja hehkua. Onnistun saavuttamaan koko syksyn akvarelleihini tavoittelemaani rentoutta, voimaa ja kontrastia. Miten se voikin olla joskus niin vaikeaa ja tuskallista. Mutta se hyvänolon tunne onnistumisen jälkeen on tavoittelemisen arvoista. Lintujen maalauksen ohella nykyään kiinnostavat myös eläimet, kasvit, hyönteiset, maisemat, ihmiset… Myös muu kuin lintutaide kiinnostaa - lintukirjat ovat vaihtuneet taidekirjoihin. Suomalaisista taiteilijasuuruuksista Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan ja tämän hetken mestareista Lars Jonssonin maalaukset ovat tehneet voimakkaimman vaikutuksen ilmaisuuni. A vole-hunting fox at Salonsaari, Asikkala 12 October 2005, watercolour 35x53 cm. The colours of the autumn are at their best in southern Finland. The unusually warm, sunny weather gives the colours more intensity and glow. I manage to achieve the relaxation, strength and contrast of the autumn in the watercolours. Although it can sometimes be very difficult and painful, the feeling of achievement is worth striving for. Apart from painting birds, I am nowadays also interested in animals, insects, and landscapes, people…. and also other art – my bird books have been exchanged for art books. Of the well-known Finnish artists, Albert Edelfelt and Akseli Gallen-Kallela and of current masters, Lars Jonsson have all made the strongest impressions on my painting.