Senioriyhdistyksellä on noin 800 entisen oppilaan osoitteisto, joista jokin osa voi olla vanhentuineita niiltä osin kuin henkilö ei ole Senioriyhdistyksen jäsen. Yhdistyksen sihteeri Hannu Lehto auttaa mahdollisuuksien mukaan löytämään osoitteita. Luokkatoverien nimet ja syntymäajat löytyvät koulun vuosikertomuksista, joita voit tiedustella Juha Erikssonilta.

Osoitteiden etsintään vihje: Väestörekisterikeskuksella on palvelunumero 0600-01000, josta saa nykyosoitteita, naisista myös tyttönimellä. Hakua nopeuttaa syntymäaikatieto koulun vuosikertomuksesta. Palvelun hinta on vajaa 2 e / min. Minuutissa ehtii saamaan 2-3 osoitetta, kun antaa syntymäaikatiedon.

Käy vilkaisemassa Koulukaverit.com saittia. Se on uusi, suomalainen koulukavereiden etsimiseen tarkoitettu sivu. Launeen yhteislyseo ja Salinkallion koulu löytyvät sivuilta.

Olemme kokoontuneet epäsäännöllisin välein Helsingissä tai Lahdessa, olimme jopa Madridissa vuonna 1997. Tänä keväänä 24 koulutoveria oli mukana tapaamisessa Viron Haapsalussa 25.-27.5. Saimme tutustua Haapsalun kauniiseen kaupunkiin, jossa riitti merenrantaa. Neuvosen Veikko opasti meitä luonnon ihmeisiin ja kertoili kaupungista, jossa on vieraillut lukuisia kertoja.

  Virallisessa luokkakokouksessa päätimme, että kokoonnumme seuraavan kerran kesäkuussa 2010 Lapissa. Vietimme hauskaa aikaa yhdessä ja ohjelmassa oli tietenkin myös juhlaillallinen.

Laune 64:n puolesta
Marjatta Eskelinen (silloinen Patrakka) 

  (Klikkaa kuvaa suuremmaksi)                       (Lisätty sivulle 18.6.2007)

    Hämeenkosken kylätiellä taisi risteillä tungokseen asti pikkuautoja  lauantaina, 9.8.2003! Meitä, entisiä Suomenmestareita, kokoontui reilusti yli kaksikymmentä ”tyttöä” Koksin ja Maikin luokse Hämeenkoskelle ja leirikeskukseen Pirttiniemeen. Oli suuri ilo tavata vanhat opettajamme ja valmentajamme, jotka olivat edelleen yhtä nuorekkaita kuin kouluaikoinakin! MUTTA me ”tytöt”, meissä oli tapahtunut selvästi muutoksia? Tarkemmin, jokaisen nimen kuultuani, pystyin palauttamaan mieleeni melkein jokaisen mukana olleen entisen koripalloilijan. Me olimme kasvaneet ja muuttuneet monin eri tavoin!
     Maikin leipomukset, suolaiset ja makeat, maistuivat entiseen tapaan ja herkut katosivat parempiin suihin nopeaan tahtiin! Pirttiniemessä syömämme makkarakeitto lisukkeineen palautti mieliin monet kesäiset koripalloleirit ja silloiset ”ainoat tauot” siis ruokatauot. Ruoka maistui silloinkin, pöytä tyhjentyi useasti ilman useampia kehotuksia!
    Koksi aloitti vierailumme pitämällä liikuttavan puheen meidän yhteisistä menneistä ajoistamme. Hänellä sekä Maikilla niin kuin meillä jokaisella mukana olijalla pelit eri sarjoissa ja harjoitukset koulumme kahdessa salissa muistuivat elävästi mieliin Koksin kuvaillessa monia jännittäviä pelitilanteita. Me muut osallistujat emme ehkä olisi muistaneet niin selvästi menneitä tapahtumia, mutta Koksi kyllä kuvaili ja kertoili asioista kuin eilisen tapahtumista! Jos me silloiset koululaiset ja pelaajat olemme olleet Kohosille tärkeitä, niin kyllä he molemmat ovat olleet myös meille tärkeitä ihmisiä – niin juttelin monen mukana olijan kanssa. Me silloiset, sodan jälkeiseen yhteiskuntaan syntyneet, Launeen yhteislyseon kävijät, tulimme kouluumme  hyvinkin erilaisista perheistä, joissa olosuhteet vaihtelivat suuresti. Moni mukana olija jutteli kanssani siitä huolenpidosta ja välittämisestä jota Maikki ja Koksi koripalloilun kautta meille välittivät ja moni meistä on kokenut saavansa  elämäänsä hyvää evästä tämän harrastuksen kautta. Olen monesti miettinyt ja harmitellut omien lasteni kohdalla sitä, että  koulu ei nykyään tarjoa mitään vastaavanlaista hyvää kokemusta elämään eteenpäin. Omat lapseni eivät saaneet kokea minkäänlaisia koulun kerhoja, joissa tutut opettajat olisivat opastaneet lapseni jonkun pitkälle elämään kannattelevan harrastuksen pariin. Minä muuten pelaan vieläkin pari kertaa viikossa koripalloa kahdessa eri porukassa, vaikka olenkin jo 50+ ja kaksi polvileikkausta läpikäyneenä! Nykyään nämä parituntiset ovat viikon antoisimmat ja rentouttavimmat hetket ja niiden jälkeen jaksaa taas hyvin!
     Kohosilla aika kului kuin siivillä. Koksi vihelsi vanhaan pilliinsä (sekin oli tallella) ja yritti saada meidät hiljenemään valokuvien katseluun, mitalien ja pokaalien tarkasteluun sekä mestarijoukkueiden valokuvaukseen. Kuvia kyllä otettiin runsaasti, kuvaajaksi paikalle oli kutsuttu perheen pojista toinen ja hänen kahden lapsen isovanhempina Kohoset ylpeinä toimivat.  Puheensorina oli koko ajan valtaisa. Olihan ihan pakko keritä vaihtamaan edes pari sanaa jokaisen tutun kanssa, jota oli edellisen kerran tavannut 32 vuotta sitten! Tuntui tärkeältä ja hyvältä nähdä ja tavata ystäviä monien vuosikymmenien takaa ja samalla todeta elämän kuljettaneen meitä kaikkia paikalla olleita hyvin eteenpäin. Kaikki mestarithan eivät olleet saapuneet, joten heistä emme tiedä mitä heille kuuluu.
     Koksi ja Maikki saivat parisuhdetehtäväksi hiihtää tandemsuksilla ja me otimme aikaa sekuntikellolla! Alkuun päästyään ja taktiikan löydettyään he selvisivät maaliin  tosi hyvällä ajalla! Yhteistyö sujui. Ensimmäisen kerran he kilpailivat ja me saimme katsella kuinka ”vanhat tekijät” toimivat.
     Lämminhenkinen ja koskettavia tapahtumia muistellen vietetty päivä tuntui päättyvän liian nopeasti vaikka olimmekin vieraina koko päivän! Kauniina kesäpäivänä ”vanhojen” koripalloystävien  ja valmentajien tapaaminen jätti  innostavan ja kiitollisen mielen. Me Launeen yhteislyseon koripalloilijat olemme olleet etuoikeutettu ryhmä kokemaan ainutlaatuista välittämistä ja kiinnostusta opettajiemme taholta. Ja tämä on jatkunut jo monen vuosikymmenen ajan mielissämme ja kokemuksissamme. Lämmin kiitos siitä kuuluu teille Marja-Liisa ja Leo Kohonen.

Muistiin tämän kirjoitti v 1971 Launeelta  ylioppilaaksi kirjoittanut silloinen
Tuula Säleniemi, nykyinen Tiainen.                                 (Lisätty sivulle 22.10.03)