Runonlauluun hurahtanut Petri Niikko on kerännyt tämän päivän kalevalamittaista poljentoa Runorumpu-antologiaan. Vanha kunnon kalevalamitta on innostanut nykyväinöjä sepittämään runoja niin kännyköistä kuin tietokoneista.
Petri Niikko on usean vuoden ajan vetänyt kursseja, joissa on opeteltu kalevalamittaa. Runonlaulu on riemastuttanut sekä vanhoja että nuoria suomalaisia. Niikko uskoo, että muinaisen perinteen elpyminen ei jää ohimeneväksi muotivillitykseksi.

Kun Petri Niikko vieraili vuonna 1993 Vienan Karjalassa, hän ei tiennyt runonlaulusta juuri mitään, eikä Kalevalakaan erityisemmin kiinnostanut.

Mutta matka mullisti yli kolmikymppisen miehen elämän. Kotiin palattuaan Niikko tiesi, mitä ryhtyisi tekemään: etsimään ja innostamaan nykyväinöjä.

Mitä Vienan Karjalassa oikein tapahtui?

"Olin siellä valokuvaamassa. Hieman ennen lähtöä ajattelin vielä nauhoittaa runonlaulua, kun kerran olin ottanut nauhurinkin mukaan."

Niikko tapasi runomummo Stepanie Kemovan.

"En edes tiennyt, mitä häneltä odotin. Hän alkoi laulaa yhä vanhempia ja vanhempia säkeitä. Hän antoi minulle jotain sellaista, mitä en ollut koskaan aiemmin kokenut."

Niikko on vieläkin hämillään, kun hän kertoo tapauksesta. "Tuntui siltä kuin muinaiset henget ja esi-isät olisivat kuiskineet minulle Kemovan laulaessa ikivanhaa sävelmäänsä. Se oli uskomaton, lähes yliluonnollinen kokemus."

Matkan jälkeen iski innostus ja hätä. Upea vanha perinne oli katoamassa. Jotain täytyi tehdä ja pian.

"Ajattelin, että suomalaiset ovat tarpeeksi kylähullua ja luovaa väkeä. Miksi he eivät kohdistaisi voimavarojaan mahtavaan perinteeseen? Piti vain löytää tapa, jolla saisi nykyihmiset innostumaan."

Niikolle tuli mieleen suomalaisten kilpailuvietti. "Kilpaileminen on kiehtonut kansaa. Niinpä päätin järjestää runonlaulun SM-kilpailut."

Vika ei ole geeneissä, vaan markkinoinnissa!

Kaksi vuotta Vienan Karjalan matkan jälkeen Niikko ja Vienan Karjalan Ystävät ry järjesti runonlaulun SM-kilpailun, joka saavutti suuren suosion. Vanhoja ja nuoria runonlaulusta innostuneita putkahti esiin sieltä täältä. Tiedotusvälineet riemastuivat aiheesta; lukuisten lehtien lisäksi Niikko esiintyi esimerkiksi aamuteeveessä.

Tänä syksynä tapahtuma järjestetään jo viidennen kerran. Kansainvälisten esiintyjien myötä siitä on tullut runonlaulun MM-kilpailu.

Ensimmäisen tapahtuman yhteydessä Niikko teki merkillisen havainnon. Nuoret musiikinopiskelijat tulkitsivat lähes ainoastaan vanhoja kansanrunoja. "Kuulin väitettävän, ettei nykyään enää tehdä hyvää kalevalamittaista runoa. Vanhassa vara parempi!"

Toisaalta kisojen iäkkäimmät kilpailijat marssittivat lavalle uutta, omaperäistä runoutta. "Heräsi kysymys, kuoleeko kalevalamitan sepitystaito vanhojen mestareiden mukana."

Niikko ei antanut periksi. Hän uskoi nykysuomalaisten pystyvän samaan kuin muinaiset runomummot ja partasuut uroot. "Vika ei ole kauhtuneissa geeneissämme, vaan markkinoinnissa" hän mietti.

Kilpailun lisäksi Niikko ryhtyi pitämään runonlaulun kursseja, esitelmiä ja kirjoittamaan oppaita. "Löytyi runoilijakunta, joka omissa oloissaan ilman julkisia tunnustuksia oli pitänyt yllä ja kehittänyt ikivanhaa perinnettä. Aineisto oli puhuttelevaa. Laatikollinen runohelmiä, jotka olisivat ilman keruutyötä jääneet syntymättä tai painuneet unohduksiin."

Kalevalamittaista nykymeininkiä

Viiden vuoden ajan Niikko on kerännyt materiaalia tänä syksynä ilmestyvään Runorumpu-antologiaan. Teos esittelee nykyaikaista kalevalamittaista runoutta, jota ovat tehneet niin lapset kuin vanhukset ympäri Suomea.

Useissa antologian runoissa tämän päivän elämänilmiöt ja vanha perinne kohtaavat riemastuttavalla tavalla. Mukana on mm. runo kettutytöstä, tietokonemanaus ja läskinlähdetysloitsu.

"Nykypäivän elämänmenoon liittyvät kalevalamittaiset runot osoittautuivat heti alussa suosituiksi. Kun joku teki runon kännykästä tai tietokoneesta, ihmiset veivät sen käsistä." Niikon oma PC-manaus on julkaistu jo ties missä. Samaa aihetta käsittelevä, Runorummusta löytyvä Hannu Gladin Syntax Error, on antologian ilopilkkuja.

Mutta muutakin on mukana kuin teknologian inspiroimia tekstejä. Runorumpu esittelee myös rukouksia, luontorunoja ja herkkiä rakkausrunoja. Mukana on yhteensä yli 200 runoa 70 eri tekijältä. "Kuolleeksi luultu kansanperinne saa äänensä kuuluville kaikissa sävellajeissa ja suomalaisen sielunmaiseman väreissä", Niikko hehkuttaa.

Runonlaulun poljento uppoaa suomalaisiin

Talkoohenki ja tekijöiden innokkuus on ollut Niikolle suuri ilonaihe, ilman niitä Runorumpu tuskin olisi koskaan valmistunut. Avustuksia sen tekemiseen ei ole saatu. Runorummun julkaisee Vienan Karjalan ystävät, jonka Niikko ja muutama muu perinteen vaalija perustivat vuonna 1994.

Niikon mielestä runonlaulun kursseillle osallistuneet nykyväinöt pääsevät ällistyttävän nopeasti rytmistä kiinni. Monet kalevalamittaan aiemmin täysin perehtymättömät ovat ryhtyneet miltei heti sepittämään omia runojaan ja luoneet varsinaisia helmiä.

Niikko on vetänyt kursseja hyvin erilaisille ihmisille, esimerkiksi työttömille. Työttömät nuoret sepittivät kalevalamittaan elämästään rankkojakin runoja.

"Tanssin tajun kankahalle, puolikuolluksiin biletän", Niikko siteeraa kurssilla syntynyttä runoa. "Jos nuoret purkaisivat aggressioitaan kalevalamitan kautta, siitä syntyisi vaikka mitä."

Uinuuko kaikissa pieni väinämöinen?

Syy innostukseen saattaa piillä geeneissämme; kaikissa meissä voi uinua pieni väinämöinen. Mutta yksi selitys on varmasti se, että kalevalamitta sopii hienosti suomen kieleen. Niikon mielestä kalevalamitta on avain kieleemme, sen luusto. "Jotain oleellista puuttuu suomen kielestä, jos emme hallitse kalevalamittaa."

Usein vanhan tradition elvyttäminen on osoittautunut vaikeaksi siksi, että sen sovittaminen nykyiseen elämänmenoon ei ole onnistunut. Maailma, johon perinne on kuulunut, on kadonnut tai muuttunut täysin.

Mutta kalevalamitta porskuttaa iloisesti tietokoneiden ja kännyköiden keskellä. Teknologian ilot ja murheet ovat ehtymätön aihe nykyisille kalevalamitan taitajille.

Tekniikasta on muutenkin hyötyä muinaisen perinteen elvyttämisessä. Useat Runorummun teksteistä ovat pulpahtaneet sähköpostin kautta. Niikko on luonut Vienan Karjalan ystävien näyttävän ja toimivan kotisivun. Internetin ansiosta on mahdollista ihailla niin muinaisten kuin nykyisten runonlaulajien taitoa. Kotisivulla on lisäksi runonlaulun opas ja upeita kuvia Karjalasta.

Runonlaulu päihittää disney-kulttuurin

Niikon periaate on ollut alusta lähtien ujuttaa runonlaulua käytännön elämään. Jopa Niikon puhelinvastaaja hoilottaa kalevalamittaa! "Runorummun tekstit eivät ole vain arvokas näyte 1900-luvun lopun kalevalaisesta runoudesta, vaan ne ovat elävää, testattua käyttörunoutta. Monet kokoelman runoista ovat saaneet tulikasteensa konserteissa ja esitelmissä. Teksteillä on ollut kysyntää, ja niitä on lausuttu eri tilanteissa jo kauan ennen kirjan ilmestymistä."

Muutenkin Niikon asennoituu kalevalaiseen runoperinteeseen hyvin käytännönläheisesti. "Monet ovat kysyneet, olenko alan tutkija tai isompikin professori. Ei, olen kansanrunouden harras harrastaja. Olen lähtenyt tähän touhuun aivan pystymetsästä."

Ainakin usko runonlaulun voimaan on horjumaton.

"Tohdin ennustaa, että kalevalamitasta on tulossa pysyvä ilmiö, ei ohimenevä muotivillitys. Kiinnostavuudellaan se päihittää mennen tullen disney-kulttuurin."