Sateen lumoissa

Ulla-Lena Lundbergin romaani on huipputeos

Ulla-Lena Lundberg: Sade. Suomennos: Leena Vallisaari. Gummerus 1997.

Suomenruotsalaisen kirjailijan Ulla-Lena Lundbergin romaani Regn on ilmestynyt myös suomeksi. Se on hienoa, sillä nyt upean romaanin lumoihin voi uppoutua muutkin kuin ruotsia hyvin hallitsevat suomalaiset.
Lundbergin Sade on kuluneen kirjavuoden ehdottomia helmiä. Romaani huokuu tyylikkyyttä ja kerronnallista varmuutta samalla kun useat teemat ja tasot risteilevät, menevät lomittain ja käyvät jatkuvaa vuoropuhelua.
Teos sijoittuu Afrikkaan, sekä menneisyyteen että nykypäivään. Romaanin ensimmäisessä osassa kertojana on muinaisen Afrikan kalliomaalari, kun taas toisessa osassa pohjoismainen insinööri kertoo kokemuksistaan nykypäivän Afrikassa.

Kaksi kertomusta
valaisee toisiaan

Romaanin ensimmäinen ja toinen osa tuntuvat olevan kotoisin aivan eri maailmoista.
Mutta niin siinä vain käy, että menneisyys tunkeutuu nykypäivään ja nykypäivä menneisyyteen ihmeellisen moniulotteisesti.
Shamanistisia sävyjä hehkuvan kalliomaalarin kertomuksessa vesi on tärkeässä asemassa, kuten myös insinöörin työssä. Molempien tehtävänä on taata yhteisön veden saanti. Kalliomaalari tekee sadetta omilla myyttisillä ja ritualistisilla menetelmillään, insinööri puolestaan poraa kaivoja.
Eri kultturien ja aikakausien näkökulmia heijastelevat kertomukset läpivalaistuvat toistensa kautta ällistyttävällä tavalla. Lundbergin kirjasta puuttuu kaikki se asenteellisuus, teennäisyys ja mustavalkoisuus, joka niin usein vaivaa vieraita kulttuureja käsitteleviä länsimaisia teoksia.
Lundbergin romaanissa ei ole vain hyviä ja vain pahoja ihmisiä, vaan jokainen toimii uskottavasti omien lähtökohtiensa ja motiiviensa mukaan. Siitä syntyy sekä hyvää että pahaa. Erilaisten maailmankuvien kohtaaminen ei tosiaankaan suju kivutta.

Useita näkökulmia samanaikaisesti

Toisistaan poikkeavien kultturien ja aikakausien lisäksi Sade tulvii muitakin tasoja. Yhdeksi keskeisimmistä nousee yksilön ja yhteisön suhde. Sekä kalliomaalari että vesi-insinööri ovat selvästi poikkeusyksilöitä. Kalliomaalarin näkijän rooli assosioituu vaikkapa moniin taiteilijakohtaloihin.
Kalliomaalari on yhteisössään kummajainen, jota arvostetaan mutta myös hyljeksitään. Hän ei tee samanlaista työtä kuin muut ryhmänsä jäsenet. Erilaisuus tekee kipeää, mutta kummajaisella on tärkeä rooli yhteisössään. Romaani houkuttelee usein pohtimaan, mikä on ihmisen osa yhteisön keskellä.
Erityisen säkenöivää on Lundbergin taito käsitellä monia asioita samanaikaisesti. Kun romaanissa tarkastellaan yhtä teemaa, myös muut tasot ovat jollain tavalla läsnä. Yksilö ja yhteisö, myytit ja arki, mennyt ja nykyinen kietoutuvat, ovat koko ajan liikkeessa ja avaavat uusia näkökulmia.
Kaiken tämän, ja paljon enemmänkin, on Ulla-Lena Lundberg onnistunut kertomaan vaivattoman tuntuisesti ja hallitusti viimeistä lausetta myöten ilman teoreettisuuden häivääkään. Eikä romaani mihinkään viimeiseen lauseeseen lopu, vaan jatkuu varmasti lukijan mielessä ja loihtii esiin erilaisia tulkintoja.
Leena Vallisaaren suomennoksen kieli rullaa sävyisästi ja jouhevasti. Lundbergin teos on kirjallisuuden Runeberg-palkintoehdokas.

Heikki Saure

Ulla-Lena Lundberg: Sade. Suomentanut: Leena Vallisaari. 236 s. Gummerus 1997.

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa

Takaisin pääsivulle