Pitkällisen etanoinnin jälkeen tongimme taas levyhyllyjä. Vuorossa Peltosen Harri, joka tuli eräänä  helmikuisena sunnuntai-iltana meille levykassinsa  kanssa. Harrin retro-henkisyys musiikin suhteen  näkyy TOP 10-listaa silmäillessä. Listan uusin levy on vuodelta 1991 ja sekin -Neil Youngin livelevy muuten- täynnä vanhaa matskua.

Black Sabbath – Paranoid (1970, Warner Bros.) 

Miksi Black Sabbathin Paranoid on aarteistasi suurin?
-Käsittämättömän hieno kokonaisuus. Iommin kitarointi on maagista ja kitarariffit loistavia, Harri hehkuttaa.

Harrilla oli nuorempana Nykäsen Tompalta Paranoid lainassa ja siitä rakkaussuhde levyyn alkoi.

-Levyn ostin itselleni Anttilan alennushyllystä, Harri paljastaa nauraen.

Black Sabbathin valinta aarteeksi ei ollut Harrille helppo. Pöydällä on nivaska klassikkolevyjä, joista kuitenkin Paranoid nousee muiden yläpuolelle.

Ja ne kolme levyä kuvaavaa adjektiivia ovat?
-Ankara, kaunis ja stimuloiva, Harri sanoo ja jatkaa tarkoittavansa stimuloivalla rajua tunnelatausta, jonka levy aiheuttaa tai kuten Harri sanoo ”nostaa tunnelman kattoon”.

Ankaruus ja kauneus ovat Paranoidilla Harrin mielestä vastakkaisia ja rinnakkaisia ominaisuuksia yhtä aikaa, joka viehättää Rock United -puolustuslinjan työmyyrää.

-Melodiat ovat musiikillisesti kauniita, mutta esitystapa rujo, Harri tarkentaa ja sanoo samalla melodian olevan tärkeä osa hyvää musiikkia yleensäkin.

Paranoidin hienoimmat hetket?
-War Pigs on täydellinen biisi, jossa on kaikki kohdallaan, Harri sanoo välittömästi.

Hänen mukaansa biisin täydellisyys koostuu kolmesta osatekijästä: biisin rakenteesta, intuitiivisistä sooloista ja kaiken kruunaavasta Ozzy Osbournen äänestä. Harri jatkaa  Tony Iommin ylistämistä kertomalla hänen olevan kitaristi, joka ei näpertele vaan soittaa olennaisen ja TYYLILLÄ.

-Paranoidin  B-puoli Electric Funeralista lähtien  on loistava kokonaisuus, ei vain nippu yksittäisiä biisejä, Harri kertoo.

Harrin TOP 10-listalla ei suomalainen musiikki jyllää. Mutta kuuntelulistalla on kotimaistakin kamaa, jota ei kuitenkaan listattu edes bubbling under –osastoon yhtä lukuun ottamatta. Kauko Röyhkä, 22-Pistepirkko, Kingston Wall ja uudempi kotimainen jazz malliin Trio Töykeät löytävät tiensä soittimeen. Myös Sir Elwoodin hiljaiset värit, joiden valomiehenä Harri on vuosia toiminut, kolisee.

Harri lähtisi autiolle saarelle nämä levyt kainalossaan:

Jimi Hendrix – Band Of Gypsys
The Velvet Underground & Nico – ”Banaanilevy”
Ramones – Leave Home (“tämä soi sinapinvärisessä Corollassani tiuhaan 90-luvun taitteessa”)
Alice Cooper – Killer
Stray Cats – S/T
Led Zeppelin – I
David Bowie – The Rise And Fall Of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars
Neil Young & Crazy Horse – Weld (live)
Pekka Pohjola – Kätkävaaran lohikäärme
Problems? - Katupoikia

Alla kuplivat: M.A.Numminen

Teksti & kuvat: Jokke Lehtinen