| |
”Ilon kautta ja hyvällä sykkeellä”
Rockfutiksen SM-kisat Vaasassa
20.-21.08.2005
Heinolan Punaiset Paholaiset, eli Rock United pakkasi
pelivehkeensä linja-autoon varhain elokuun 20. päivä ja suuntasi kohti
Vaasaa. Siellä näetsen pelattiin tänä vuonna Rockfutiksen SM-kisat. Rock
United pelaisi divarin B-lohkossa neljän muun jengin kanssa. Menomatka
oli lievästi ilmaistuna riehakas. Matkakumppanimme lahtelainen Elämän
Pallo tuli kyytiin Ravintola Torven edustalta, jossa oli tehty ilmeisen
tiukka viimeistelyharjoitus! Linja-autossa oli tunnelmaa kun ohjelmasta
vastasi mm. Jalla Jallasta tuttu Harri Pöyhtäri kitaroineen.
*************************
Yhdeksän aikaan aamulla Järvisen Liikenteen bussi saapui Vaasaan
mukanaan kaksi enemmän tai vähemmän pelivireistä joukkuetta. Rock United
ja Elämän Pallo kohtasivat toisensa heti avausottelussa kello 10.
Pelikamat pukukopissa päälle ja ihmettelemään suurta
jalkapalloviheraluetta. Unihiekat karisivat silmistä -kenelle niitä oli
matkalla kertynyt- kun tuomari puhalsi pelin käyntiin. Peli oli niin
Rock Unitedin kuin Elämän Pallon osalta vielä hieman hakusessa, mutta se
oli ymmärrettävää 400 kilometrin bussissAa istumisen jälkeen. Rock
United sai otteluun unelma-alun kun Pietiläisen Pekka teki ”timorahjat”
ja laittoi kulmapotkun suoraan maaliin! Elämän Pallon maalivahti tosin
avusti hutipotkullaan maalin syntymistä. Viimeisen niitin Elämän Pallon
arkkuun iski Hannukan Sami, joka viimeisteli toisella puoliajalla kylmän
rauhallisesti 2-0 loppulukemat päällään maalin edustalta. Näin Rock
United maksoi kalavelat korkojen kanssa lahtelaisille. Kaksi kertaa
Heinolan Valoissa kärsityt tappiot olivat näin kuitatut ja mielistä pois
pyyhityt.
**************************
Kolmen tunnin tauko teki terää pelaajille. Jokainen tankkasi
elimistöään omalla tavallaan; niin kiinteä kuin nestemäinenkin ravinto
teki kauppansa. Rockfutiskisoissa kun oltiin, niin kalja- ja
ruokailukatoksen ämyreistä raikasti rokkia tauottomasti. Soittolistalla
oli paljon raskasta rokkia (mm. AC/DC- ja Iron Maiden –biisit soivat
suht tiuhaan). Onko rockfutaajista enemmistö heviäijiä ja –äijättäriä?
Enpä usko. Kyllä siellä kentällä kirmasi popparia, hopparia, punkkaria,
rokkaria, hevaria sun muuta jalkapalloa diggailevaa jengiä.
**************************
Rock Unitedin taival jatkui kello 14, jolloin vastaan asettui FC
Bottom Raahesta. Muutaman tunnin tauko näkyi jo otteissa. Nyt kentällä
juoksi huomattavasti terävöitynyt joukkue. Vaikka Bottomillakin oli
ottelussa omat maalipaikkansa, niin hyvä onni ja koko turnauksen
erinomaisesti pelannut Naukkarisen Tinsi piti Rock Unitedin maalin
puhtaana kahden ottelun jälkeenkin. Ottelussa nähtiin Rock Unitedin
historian nopein maali, josta vastasi allekironnut löysällä
onnenkantamoisellaan noin puolen minuutin pelin jälkeen. Puolustuksen
tuki ja turva oli niin tässä kuin muissakin otteluissa Forstenin Markus,
joka siivosi eleettömästi pallot väljemmille vesille. Silvennoisen Pelle
viimeisteli suoraan kulmapotkusta 2-0 ja siihen katkesi FC Bottomin
selkäranka. Tuomarin puhaltaessa viimeisen kerran pilliinsä oli
tulostaululla -jota ei kyllä kentän laidalla ollut- 2-0 –lukemat.
Turnaus oli saanut Rock Unitedin osalta unelma-alun. Kaksi peliä, kaksi
voittoa ja pisteitä kasassa kuusi! Ei hassumpaa turnauksen
ensikertalaisilta!
****************************
Lauantai on tunnetusti saunapäivä, mutta ennen kuin joukkue pääsi
nauttimaan löylyistä oli vielä edessä yksi ottelu. Englannin Liigan
Kannattajien tilalle lohkoon sijoitettu FC Teemu Teuvalta . Vastus oli
jo monta astetta tiukempi kuin kahdessa edellisessä ottelussa. Teemut
painoivat varsinkin ensimmäisen puoliajan apinan raivolla kohti Rock
Unitedin maalia. Ja yhdestä tilanteesta Tinsin nollaunelma särkyi.
Vastapalloon täräytetylle hevosenpotkulle ei Tinsi voinut mitään. Mutta
puoliajan jälkeen kentällä tapahtui kummia: Rock United alkoi luoda
vaarallisia vastahyökkäyksiä tuhkatiheään. Höltän Wille peippasi pallon
kanssa Teemujen maalin edustalla ja tuli aikansa kikkailtuaan rikotuksi.
Tuomari näytti palloa pilkulle. Wille sijoitti pallon harkitusti tolppaa
nuollen maalin alakulmaan. 1-1 –lukemat sekoittivat loputkin Teemujen
pasmat. Rock United ei jäänyt maalin jälkeen turhia nautiskelemaan vaan
lisäsi pökköä pesään. Ja uskokaa tai epäilkää, mutta puolinopean
läpiajon päätteeksi Pake(Pakara) Pakarinen sijoitti tyhjään maaliin
lopputulokseksi jääneen 2-1 –osuman. Tässä vaiheessa alkoi Rock United
–leirissä siintää unelma jopa divarifinaaliin pääsystä. Mutta jäitä
laitettiin vielä hattuun vaikka tunnelma olikin epätodellisen toiveikas.
*****************************
Illan hämärtyessä oli Hotelli Fennon pimeässä (!) saunassa
loistava tilaisuus spekuloida päivän otteluita. Makkara ja saunaolut
maistuivat Heinolan pojille. Vaasalaisesta pizzasta jäi suolainen
vaikutelma, en tiedä oliko hintakin suolainen? Hotelli Tropiclandia
tarjosi iltaohjelmaa, jonne myös Rock Unitedin sakki siirtyi. Lauteilla
esiintyivät muun muassa Niko Ahvonen & Soulpallo All Stars ja The Knob.
Mielessä kyti jo kuitenkin sunnuntain viimeinen runkosarjaottelu
helsinkiläistä Soulpalloa vastaan ja niinpä valtaosa miehistöstä painui
yöpuulle hyvissä ajoin.
******************************
Aamu valkeni yhtä aurinkoisena kuin edellinenkin. Lieneekö ollut
hyvä enne? No, joka tapauksessa maittavan ja runsaan aamupalan jälkeen
Rock United hyvästeli Fennon ja matkasi mainion kuljettajansa ”Hopiksen”
kanssa jälleen kohti futisviheriöitä. Paikalle saapuessaan United kuuli
ilosanoman: Bottom oli tehnyt miehen työn ja voittanut Soulpallon
numeroin 3-1 (Bottomin ensimmäinen voitto kuuteen vuoteen). Tämä
merkitsi sitä, että Rock United oli -viimeisen pelin lopputuloksesta
huolimatta- varmasti finaalissa! Sensaatio isolla ässällä!
Iltapäivälehtien kirkuvat lööpit näkyivät jo melkein mielissä.
Oliko Soulpallon illanvietto venähtänyt pitkäksi? Ainakin moinen
vaikutelma heidän pelaamisestaan tulvi väkisinkin mieleen. Kyllähän nyt
puolenpäivän aikaan pitää olla jo pelivire kohdallaan, vaikka
sunnuntaita elettiinkin. Peli Soulpalloa vastaan aaltoili tasaisesti
päästä päähän, mutta Rock United loi jatkuvasti vaarallisempia
maalipaikkoja. Onnistumisprosentti oli korkea, sillä punapaidat latoivat
Soulpallon verkkoon kuusi maalia, joista viisi ensimmäisellä jaksolla!
Maaleilla herkuttelivat Pakara, allekirjoittanut, Kuosmasen Sami
kahdesti, Wille, ja Unitedin pääpeliguru Hannukan Sami. Soulpallo sai
ottelusta hyvän mielen kun tekivät kavennuksen viimeisillä minuuteilla.
Näin loppulukemat 6-1 suorastaan mairittelivat Rock Unitediä. Mutta
divarifinaaliin neljällä voitolla ja maalisuhteella 12-3! Se on jotain
se. Soulpallon kunniaksi on sanottava, että joukkue oli hengeltään
ehdottomasti paras kohtaamistamme jengeistä! Ja juoksihan kentällä
Ahvosen Nikokin kun polkupyörän pirikellon soittamiselta ehti.
*******************************
Jälleen kolmen tunnin breikki ja edessä finaali helsinkiläistä On
The Rocksia vastaan. Rock Unitedillä ei ollut kuin voitettavaa tässä
ottelussa. Ennen finaalia samalla kentällä ratkaistiin divarin
pronssimitali, joka matkasi Rock Unitedin hurjan kannustuksen myötä FC
Teemulle. Teemut kaatoivat pronssipelissä helsinkiläisen FC Mojon
numeroin 3-2. FC Teemuissa ei pelannut listan mukaan kuin yksi Teemu,
höh.
*******************************
Kello 16 käynnistyi finaali. Sekä Rock Unitedin että On The Rocksin
otteista paistoi lievä jännitys. Rocks painoi peliä kohti Rock Unitedin
päätyä varsinkin ensimmäisellä puoliajalla tehokkaasti, mutta
viimeistely ontui. Aivan puoliajan lopussa kuitenkin kulmapotku tuotti
vihreäpaitasille helsinkiläisille tulosta. Kulmuri nousi suoraan maalin
eteen, josta Rocks-peluri puski pallon maaliin Tinsin haroessa tyhjää.
Toinen puoliaika jatkui samoissa merkeissä, tosin nyt myös urheat
Heinolan futarit loivat muutaman vaarallisen maalipaikan. Kuosmasen
Samille siunaantui paras paikka tasoittaa ottelu, mutta vetonsa
suuntautui suoraan maalivahdin ulottuville. Myös Wille laukoi
ennakkoluulottomasti pari kovaa kutia toisella jaksolla. Tunteet olivat
pinnassa kummallakin finalistilla, mutta onneksi nokkapokalta vältyttiin
Kuosmasen Samin aiheettomasti saatua punaista korttia lukuun ottamatta.
Tuomari vihelsi pilliinsä viimeisen kerran vähän yli viiden sunnuntai-
iltapäivänä. On The Rocks oli voittanut finaalin numeroin 1-0.
Finaalinarvoinen ottelu, jonka parempi joukkue voitti, siitä ei ole
epäilystäkään. Ensin lyötiin mitalit kaulaan voittaneelle joukkueelle ja
sitten olisi vuorossa Rock United. Jokaisen miehen suupielet oli revetä
hymystä kun hopeinen mitali pujotettiin kaulaan. Rock Unitedistä on
aivan turha nimetä ketään pelaajia erikseen, jotka onnistuivat
turnauksessa. Rock United oli JOUKKUE ei yksilöillä brassaillut ryhmä.
Siitä johtuu ainakin osittain seuran huippumenestys.
Finaalin jälkeen vielä joukkuekuva ja
pikasuihkun kautta kotimatkalle loistavissa tunnelmissa. Elämän Pallo
istui bussin etuosassa suhteellisen hiljaa verrattuna takaosan
vallanneeseen Heinolan porukkaan. Pientä kuittailua saivat lahtelaiset
paluumatkalla kuultavakseen bussin takaosan suunnasta. Sellaista se vaan
on kun pieni ja pippurinen Heinolan jengi on menestynyt suurta (?) ja
mahtavaa (?) lahtelaisporukkaa paremmin! Maltaista juhlajuomaa
kilisteltiin ja tunnelmaa olisi riittänyt jaettavaksi vaikka kahdelle
Elämän Pallolle! Mitä se Lama oikein laulaa, että ”linja-autossa on
tunnelmaa kun kaikki istuu ja murjottaa”. Ei pitänyt tuona
sunnuntai-iltana kutiaan kyseinen lause! Kisoissa Rock Unitedin
sloganiksi muodostunut hokema ”ilon kautta ja hyvällä sykkeellä” kantoi
pitkälle. Iloa ja sykettä riitti vielä kotimatkallekin.
Tampereen puolituntista seisahdusta lukuun ottamatta ”Hopis” painoi
jalkaa kaasulle ja Heinolaan United saapui hieman yli puolen yön.
Loistava viikonloppu oli takana ja edessä arki. Mutta jos ja kun ensi
vuoden Rockfutiksen SM-kisoissa Seinäjoella pelataan myös divaria, niin
eiköhän Rock Unitedilla ole riittävä näyttö saada kutsu sinne!
Heinolalainen rock-jalkapallo teki Vaasassa loistavaa PR:ää koko
kaupungille.
*********************************
Teksti ja kuvat: Jokke ”Herttua” Lehtinen
|
|
Klikkaa kuvat suuremmiksi
Paluumatkan riemujuhlaa
Myös Tampereen Alepub sai kokea HeRu:n riemun.
Mitalijoukkue heti finaaliottelun
jälkeen
Sanastoa:
"Hopis",
"Hopeakettu", "Hopsu", "Hoppari", "Hopo":
Mitalilla palkittu HeRU:n virallinen kuljettaja, joka mm. kävi ostamassa
joukkueelle omistaan kaksi koria olutta. (Toivottavasti joku muisti
maksaa takaisin.)
HeRu:n ottelut:
FC HeRu - Elämän
Pallo 2-0
FC HeRu - FC Bottom 2-0
FC HeRu - FC Teemu 2-1
FC HeRu - Soulpallo 6-1
FC HeRu - On The Rocks 0-1
HeRun sisäinen maalipörssi:
Page Pakarinen
Wille Hölttä
Sami Hannukka
Sami Kuosmanen
Jokke Lehtinen
Pekka Pietiläinen
Pelle Silvennoinen |
2
2
2
2
2
1
1 |
|
