(Karvakorva 1/99)

VOIHAN ELÄIMEN KÄSI!

Päästäistä tässä vaan vietellään ja meiksi ei oo saanu ensimmäistäkään pääsiäismunaa. Mun munakiintiö tuli täyteen kuulemma muutama vuos sitten, kun söin perheen ja kaikkien naapurien lapsille ja kummilapsukaisille varatut suklaamunoset jo päivää paria ennen varsinaista pääsiäishetkeä. Hitsi enhän mä voinu tietää, että niitä voi syödä neljän vuoden kiintiön etukäteen. No ehkä jo ensi vuonna mami heltyy. Onhan tässä muuten onneks saanu kaikkea kivaa...

Niinku esimerkiks, kun mulla oli synttärit toissa päivänä . Mamma tarjoili mulle kukkurakupin jauhelihaa, nam! Sit mä sain synttärilahjaks sellasen hienon aktivointipallon, jota pyörittämällä sieltä putoilee namusia, jotka voi poimia huuleen. Mä tieteski tajusin ton pallon idean heti ja rupesin pyöritteleen sitä. Se on vaan harmi kun se pallo pyörii Ismo-kukkatelineen alle ja jos sen sieltä hakee niin kukkaruukkuja putoo päähän ja mami huutaa.

Riina ei tajunnu ton aktiivipallon sielun elämää yhtä nopeesti vaan sovels siihen samaa menetelmää kun äiskäänki. Se meni pallon eteen ja istu ja meni maahan ja pyörähti nätisti pallon sivulle niinku perusasentoon. Jäi siihen sitte oottaan et pallo sanois " Hyvä Riina" ja sylkäsis namin. Mä jouduin selittään sille et tää ei oo mamma, vaikka pyöree onki, et tätä niinku pyöritellään. No menihän se lopulta perille.

Mä olin muuten sairas tossa kuukaus sitte. Kato vanhalla mummulla rupee oleen näitä naisten vaivoja. Mulla oli nimittäin märkä kohtu. Juu, mut vietiin tonne Pärnäsen korjaamolle leikattavaks. Karvat oikeen ajeltiin massusta ja pestiin ja annettiin nukutusainetta. Mä sitkeilin ja sitkeilin ja roikuin mamin tissiliiveissä, mut sit se uni vaan tuli.

Herranjestas se Pärnäsen Jussi leikkaa hienosti! Räätäli siitä olis pitäny tulla eikä mitään eläinlääkäriä. Se otti multa yhen huonon hampaankin pois, että mulla on nyt etuhampaissa samanlainen spakettirako kun mamilla, Peppi Pitkätossulla ja neumannilla. Leikkauksen jälkeen en meinannu herätä millään ja mut kannettiin huppu himmeenä kotiin. Harmi sinänsä, sillä mun piti ehdottaa, että eläilääkäriasemasta tehtäis radiomainos ja me jussin kanssa laulettais " Pärnäsen korjaamolla, on Nöhtän hyvä olla. Kun on poistettu märkäinen kohtu, on siitä koiralle suuri lohtu. "Mutta kuten sanottu mulla oli vintti pimeenä ja tää markkinointikanava jäi käyttämättä, sääli.

Toivuin kyllä leikkauksesta tosi nopeesti, noi toivo mun toipilasaikaa vähän pidemäksikin. Nimittäin ennen kun tikit oli poistettu, roskikset oli käännetty jo sen kymmeneen kertaan, olin karannu ja purrut yhtä tanskandogia, tosin vaan sisarellisesti ja varotuksenomaisesti. Kyllä antilooppikuuri saa ihmeitä aikaan!

Nyt mä sitä paitsi hokasin, et mitä noi tarkottaa kun ne sanoo et " nyt sä Nöhtä kyllä olet KOHTUUTON " Niillä on vaan jääny pari äikän tuntia väliin eikä ne osaa taivuttaa kohtu-sanaa. Nehän vaan tarkottaa, että mä olen KOHDUTON ja niinhän mä olenkin ja munasarjatonkin taidan olla.

No se siitä sairaskertomuksesta.
Tästä palstasta tulikin pikkusen tynkä, kun sihteerikkö lähtee peseen ikkunoita. Voikaatten paksusti ja moikataan kun tavataan!

Kevätterveisin Nöhtä

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::