(Karvakorva 3/99)

MEIJÄN ÄISKÄ ON TULLU IHAN PIMEEKS...

...sen mielestä vihit ja erityisesti meiksi on mailman paras koira. vaikka mä yritän olla kuinka sikamainen, mikään ei tehoo. Jos roskapussi on heittänny volttia, mamma vaan sanoo, et - Nöhtä on tas höpsötelly. Ennen se ei todellakaan ollu mitään höpsöttelyä vaan terrorismia. ja jos mä tyhjenään ruokakomeron se sanoo vaan et - vooi, onko sulla ollu nälkä? ja soittaa Ripalle, et se tois lisää safkaa. Ja kun mä yritän kauhoa siltä silmiä päästä, se van nauraa ja kaivaa pöntöstä siankorvaa. Sitte se osti mulle koiralyhdyn ja karkailuvaljaat, että mä voin liikenneturvallisesti karata. Mälsää...nyt ei sikailukaan tunu enää miltään. Kaiken huippu oli, kun meille tulee jouluna jööttipentu nimeltä Fanni, ni mami sano et - eikö meille voitas ottaa samaan syssyyn vihipentua, jonka nimeks tulis Finni. Fanni ja Finni. Ei hyvä. No se oli onneks kuolleena syntyny idea, koska noilta olis menny suvun ja kylänmiesten kanssa välit poikki.

No joo, mutta siihen vanhaan hyvään aikaan ,kun sikailukin vielä oli sikailua eikä höpsöttelemistä. Meillä oli Nessun kanssa ne veteraanijuhlat, josta Nenä viime lehdessä kertoilikin. Mulla oli niitä juhlia edeltävänä yönä niinku kenraalinharjotus. Äiskä oli nimittäin tehny koirille hienon böötdeikeikin. Se oli samaa reseptiä kun kennelkerhon synttäreillä olleet eli nakkia lihasäilykkeitä ja koiransuklaata ja kermaviiliä. Äiskä vään sen kakun illalla ja laitto sen välioven taakse ulkoeteiseen. Ja se tuosku niin sairaan hyvältä, et pakkohan mun oli maistaa. Tai itse asiassa mä nykäsin sen koko kahentoista sielun kakun huiviini. Aamulla noi heräs ja sisällä oli öbaut kolmetoista lämmintä ja kakku tän pötsissä. Silloin äiskästä lähti melkomoinen ääni ja kitarisatkin näky. Vaikka mulla oli synttäripäivä. Hyvinhän se sitäpaitti kerkes vääntään uuden kakun aamulla.

Sitte kävi yks toinenkin haaveri. Nimittäin meille tuli yks mummu hakeen yhteisvastuukeräystä, kun noi ei ollu himassa. Ja meillä oli ovet auki. Eikä meillä Pertin ja Rikun kanssa ollu mitään mania. No se mummu pyyhkäs meille eteiseen ja mä otin sen riemulla vastaan seurauksella et se kaatus. Meillä nimittäin käy tosi harvoin mummeleita. Mä yritin saada sitä ylös, mut nää tassuthan on kun kaks patonkia, ei niillä mummoja nostella. Ja sillä meni siinä nostohommassa sitten rillit poikki ja naama ruvelle. Ja se huus niin et sen mies sai sen raahattua ulos meiltä. Se mummu sano et mä olin ollu vihanen, mut emmä ollu. Eikä ollu mamikaan van se usko mua.

Hei mut jouluun...siis kohta on joulu ja mun jouluun kuuluu kaikenlaisia pikku traditioita. Ensinnäkin se , et kun noi menee joulusaunaan , mä nykäsen suklakonvehdit. Ja se et mun häntä heilauttaa ainaski yhen palavan kynttilän seinään. Ja se et jouluyönä vetästään knkkurasvat ja massu menee ruikulille. Nää ohjelmat kun vie läpi niin joulukin tuntuu niin perinteiseltä.

EIKUN HIANOT JOULUT VAAN KAIKILLE!
T: NÖHTÄ

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::