(Karvakorva 1/00)

AJAT OVAT KYLLÄ KOVAT...

...muuta ei oikeen voi sanoa. Taas on nimittäin se aika vuodesta, kun mami lorvii kotona. Mahikset varastaa kaaapista einestä ovat nolla. Kaukana ovat myös ajat, kun roskis oli unohtunnu päiväks kyökkiin. Kaiholla muistelen niitä ihania suodatinpussien levityshetkiä. Meinaan märät kahvinporot lillumassa matolla on mun tilataidetta.

Tosin eihän meillä ole enää mattoja kun on tää Fanni, oikeen himopissaaja. Kaikki jotka on asunu koiravauvan kanssa tietää mitä se on. Aamulla kun heräät astut pissaan . Eikä pelkästään Fannin pissaan...meijän huonolla itsetunnolla varustettu Pertsa pönkittää egoaan lirauttamalla Fannin pisien päälle. Ou Jee.

No sitte tää koko ongelma. Mä olen ihan kuusnolla, kun toi pikkuhitleri tikkaa mun korvat seulaks. Tai roikkuu mun huulissa. Tai vie mun pupun. Tai luun. Ainoo mitä mä voin tehä on täräyttää varotusmurinat, eikä siitä oo mitään apua. Helppoohan Petralla ja Riinalla on kun ne voi kääntää kakaran katolleen ja iskeä hampaat kinkkuun. Mut jos mä äidillisesti ( täs tapauksessa voitas puhuu jopa mummillisesta) kurmottaisin Fanskua, siinä kävis köpsästi. Meillä olis sen jälkeen kaks penskaa. Toiselta puuttus vaan kuuppa ja toiselta häntä. Häntähän siltä puuttuu joka tapauksessa, mut meinaan noin kuvainnollisesti. Nooh...kyllä Vanni on ihan mukava ipana. Viksuuntuu päivä päivältä. Saattaa jopa joskus oppia, ettei mun korvia tarttis reijittää...

Ennemminkin mä olisin huolissani noista kahesta, meinaan mamista ja Ripasta. Niitten mielikuvituksella ei oo mitään tolkkua, kun ne keksii meille uusia nimiä. Ja ihan pokkana. Mami kutsuu Ripaa usein niinkin söötillä nimellä Kun Ripuli. Ja Ripa kutsuu mamia... voi ei.. Raimoksi!

Petraa taas sanotaan Pertiksi tai italialaisittain Perto Luzzi. Ja Pekos Bill toveri - sanoo Ripa. Kerran Pertti niminen naapurin setä tuli meitä vastaan lenkillä. Ja Petra ryntäs hyppimään sitä vasten. Mamihan tietysti ärjäs vienolla äänellään että PERTTI PERKELE!! ja naapurin Pertti-setä meinas laskee alleen.

Riinan lempinimi on Riku tai Riksmanni. Ja kun sitä oikeen pikasesti kutsutaan sanotaan Rikettirakettispagetti. Alpo-kissan kutsumanimi on Körö, Miinan Ohtakäki ja Impin Imuri. Tossa taannoin mami oli kissankampaushommissa ja sano Ripalle et - Tuoppas Imuri tänne, tarkottaen tätä impi-kissaa. Ripa tietysti raahas yläkerrasta pölyimurin...

Fannilla on uutuuttaan monta nimeä, niinku Vanessa, Vankkuri ja Vanupuikko. Onko teistä hei sopivaa kutsuu pientä koiranpentua Vanukkaaksi ?

Ja entäs minä sitte ... Williams-Nöhtä, Nössi, Russakka, Munarosvo, Vihi-viineri, Visuri, Puu-mummu ja mitähän vielä.

Ohhoijaa elä ny näitten kanssa sitte!

Nöhtä

P.S. No tulihan se sieltä! Meinaan kepponen. Mulla jo tuli huoli, että johan tässä erotetaan kelmien kerhosta, jos tää viattomuuden aika jatkuu vielä. Mut ei jatkunnu. Loppu meinaan tänään. Meille tuli meinaan Jehovantodistaja käymään. Mami oli just kahvipöydässä ja meni jehovasedän kanssa jutskaamaan eteiseen. Mä hokasin silloin, et pöydällähän on yksin ja hylättynä ihana rouhepolakka. Ja meiksihän on aika kova ton tuoreen leivän perään, hiilihydraattia kato! No mun toiminta strategia, et leipä mukaan ja mamin selän takaa luikahdus yläkertaan herkuttelemaan. Mami ei huomaa, kun se pohtii just, että pääseekö koirat taivaaseen ja jehova-setä ei tohdi sanoo et leipä kipittää vinttiin. Mutta voi ! Mamilla on silmät ilmeisesti selässäkin . Ja just kun mä oon hiipimässä kriittisen pisteen yli, mami huomaa ja ei kun hirveesti karjuen kimppuun. Ja sieltä tuli taas kaikki mahdolliset kirosanat tappouhkauksineen. No Petra Riina ja Fanni luuli silloin et mamille tuli riitaa tän sedän kanssa ja nekin sai sairaat raivarit ja ajo tän sedän pihalle. Ei ollu kiva. Mami oli pikkasen nolona ja setä kauhuissaan . Se meinas varmaan et jos ei koirat pääse taivaaseen ei kyllä tää rouvakaan noilla ärräpäillä.

No, pääasiahan oli ettei rouhepolakka loukkaantunnu välikohtauksessa. Ja se et mun kepposet on taas plussan puolella.

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::