(Karvakorva 2/2000)

TEIJÄN OMA NÖPSYKKÄ SE TAAS TÄÄLLÄ RAAPUSTELEE...

Meillä alko Ripan kanssa kesäloma! Saa pötköttää puoliin päiviin. Meinaan karseinta mitä mä tiijän on aikaset aamuherätykset. Tai joo...karseinta ehkä olis joku elintarvikelakko tai se et possuilla ei olis ollenkaan korvia. Joka tapauksessa mä olen parhaimmillani vasta iltapäivällä. Vaikka noi sanookin , että meikä on parhaimmillan sikeessä unessa. Ja mamiskuukkeli sano tossa vähän aikaa sitte , että mä oisin parhaimmillani, kun mulla olis metri multaa päällä. tosi rumasti sanottu.

Ja vaan siks kun mä käväsin viemässä onnittelutervehdyksen naapurin rippijuhliin. Kato kun tää pääs luikahtamaan yks aamu karkuteille. Mamin piti just sinä päivänä lähtee kaupunkiin. Ja mä jäin notkumaan kylille niinku oman onneni nojaan. Mähän hokasin silloin et naapurissa on rippijuhlat. Tai oikeestaan mä muistin sen vasta kun olin ottannu kunnon mutakylvyt yhessä hyvässä mutaojassa.

Mä päätin poiketa pikavisiitillä siellä naapurin juhlissa, koska ilma oli kun morsmaikku ja populaa oli pihalla kun vilkkilässä kissoja. Ne ei varsinaisesti ilahtunnu mun vierailusta, koska ne oli hepeneissään ja mää mutaasussa. Vieraat nosti kädet ylös ja rynni kiljuen sisään. Ja meikä suunnisti kohti pihagrilliä, joka oli valitettavasti tyhjä. Edellisestä grillauksesta siellä oli kyllä vielä ihania roippeita ja kiinnipalanutta rasvaa. Mä nuolin parillan oikeen huolella ja imeskelin ritilästä viimesetkin aromit, niin että kielestä meinas nahat lähteä.

Ja sitte mulle laitettiin naru kaulaan niinku jollekki päsille ja mamin mami tuli mut hakeen niille hoitoon. Pihakeinuun kiinni. Enkä mä kerenny ees onnitteleen päivänsankaria. Ei meijän naapurit tykänny yhtään kyttyrää mun grillin putsauksesta, ne meinaan tykkää musta. Eikä mamikaan oikeesti toivo , et mun hokkarit oikenis. Sehän poraakin mun kuolemaa jo etukäteen.

Häpeäkseni joudun tunnustamaan teille yhen jutskan. Mä olen ruvennu tottelemaan . Sori. Joo, mamma ottaa mun kanssa tokoliikkeitä ihan intona ja mä pelaan broileripullapalkalla. Mä oon ollu oikeen möllitokossakin. Ja menestynny. Ainakin omassa Nöhtä-sarjassa. Tiijä vaikka täräyttäisin vanhoilla päivilläni vielä virallisiinki. Viiimeks kun olin ni vihiyhdistyksen lehdessä luki isolla et- Nöhtä on osallistunnu tottelevaisuuskokeeseen.

Yks kerta kun mami otti meijän kanssa tokoa pihassa, ni sillä oli jääny näppäimet kännykästä lukitsematta. Kun tää meijän kirstunvartija Jutta sitte kuunteli vastaajasta viestiy ni sieltä kuulu et- seuraahienooupeetarreipasooitaitavasti..ja sitä rataa. Sitte mami oli vielä samassa häsäkässä soittannu yhelle Joelille, mut sille se ei ollu sanonukku - Rikurikurikuriku.. Äläkä kysy mikä om mamin kännykkälasku. Meinaan paljon.

Meikä on muuten tänä kesänä kiertäny näytelmiä vallan pirusti. Kato ,kun näin vanhoja vihejä on niin vähän niin on helppo pokata pokaalit himaan. Paitsi ne loppu kuulemma nyt tää kiertäminen. Enää ei mennä kun joskus harvoin. Ja Lahteen tietty niin kauan kun mummussa henki pihisee. Sitä paitsi mun näyttelykesä päätty aika ikimuistosesti ja vieläpä roppiin.

Me oltiin meinaan yks sunnuntai menossa Mäntsälään näyttelyyn. Edellisenä iltana oli vähän jääny ovi rakoselleen ja tää kirmas kesälaitumille. Mä kiertelin kylän kompostit kerrankin oikeen ajan kanssa. Sieltä löyty ihania vanhoja makkaroita, homeisia leipiä ja mätiä kalan sisälmyksiä. Namnam. Aikahan kulu ihan hujauksessa ja mä olin kotona vasta aamuneljältä. Ja melekosen härskissä kunnossa . Haisin kuulemma kun rankkitynnyri. Ja yrjösin tietty heti ensitöikseni. Mamma oli vastassa uupuneena koska oli oottannu meitä kotiin koko yön. Meitä siks, että Ripa tuli kotsaan vasta tunnin mun jälkeen ja haisi lähes yhtä painajaiselta kun mäkin. Ripaa ei tosin oltu ilmotettu Mäntsälään. Mami sai musta kuurattua pahimman katkun pois, mut ongelmaks muodostu tää mun täysinäinen vatsalaukku joka roikku polvissa hirveenä rantapallona. Ja se, että mulla oli aika rajua pyrstöyskää. Me lähettiin kuiteski sinne näyttelyyn ja mami häpes. Se väitti, että kaikki tuijottaa mun pötsiä. Mitäs tosta. Täysinäinen massuhan on terveen merkki. Sitä paitsi kyllä tuomari arvosti tätä mun nahkapussia. Se sano vaan että ekselent ekselent . Ja mä olin rotuni paras. Ja ainoo. Mikä asiantuntija se tuomari. Se oli sloveniasta ja meinas varmaan et suomessa ei kyllä pidetä vihikoiria nälässä..

Hei lopetellaanpas tällä kertaa tähän . Tulkaa vaan kaikki kentälle, ni näätte kuinka tää broileripyörykkäkone peuhaa...

Nöhtä

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::