(Karvakorva 3/2000)

HUHHUIJAA..... KIIRETTÄ PITÄÄ!

Tulin meinaan just murkinanhakureissulta. Kaikki koiraporukathan tietysti tietää, et laumanjohtajan tehtäviin kuuluu ruuan hankinta alamaisille. Niinpä meiksikin perheenpäänä lähetetään välillä evästä ettimään. Yllättävän potrasssa kunnossa noi on kyllä pysyny kun aattelee et edellisestä ruuanhankinta reissusta oli varmaan kuukaus ja saaliina vaan joku kämänen sämpylä. Mut tänään mä lähdin ettimään jotain spesiaalimpaa, kun tänään oli vähän niinku juhlapäivä. Kato kun mun rakas kaiffari kultanennoutaja ringo pääs kivuistaan ja muutti ilmavoimiin. Rillu oli hyvä jätkä. Vanha, paksu ja lepposa. Mulle vähän niinku veli.

Mut päästettin niinku sellaselle Rillun muistoreissulle. Ripa sano et olo oli kun olis formulavarikolla, kun se asens muhun huomiovaljaita, jossa on sellanen pieni punanen valo. Kerran kun mä olin pimeessä ne päällä kylillä, ni naapurin setä teki raittiuslupauksen, kun se katteli mettään ja musta näky vaan sellanen jumalattoman kirkas punanen valo, joka risteili villisti pitkin mettää. Tää valo on kyllä ihan liikenneturvallisuutta varten eikä mikään raittiusseuran sponssaama.

Mä siis lähin reissuun ja kiersin tuttuja paikkoja komposteja, roskiksia ja sen semmosia. Sit mä löysinkin omasta mielestäni oikeen napakympin. Yhen Joken lintulaudalla oli laitettu linnuille tosi herkku. Itseasiassa ihan liian herkku milleen tipuille. Sellanen talipötkä jossa oli kaikenäkösiä siemeniä. Ekä se ollu mikään pikkupallo vaan hirvee lerssi.

Meikä meinas , et tosta mami varmaan riemastuu. kun on niin sairaan tarkka kaikista jyvistä ja pähkinöistä. Meinaan tällä viikolla vetäsin kassillisen mamin kuivakukkatöihin tarkotettuja ikivanhoja pecanpähkinöitä. Arvaa oliko hirvee homma pureskella miljoona kivikovaa pähkinää rikki. Ja palkaks tuli vaan hirveet mylvinnät ja ripuli.

Mun massu ei kyllä vanhemmiten kestä ihan mitä vaan. Toissa viikolla tuli meinaan juotua pari pulloo auringonkukkaöljyä ja taas velli lensi. Ja selkään tuli finnejä. Tässä iässä.!

Joka tapauksessa jos palataan siihen talimakkaraan , ni mä aattelin että noi pistäis sen nahkapussiinsa haltioissaan. Ni ne palautti sen takas sine lintulaudalle. Tää ei ymmärrä. ne kai paastoaa tai jotain. Ja mulla kun oli hirvee homma raahata sitä pötköä pari kilsaa.

Mut kyllä mami mua välillä vähän arvostaakin. Nyt kun se jäi työttömäks aattelin tehdä sille pimeisiin syysiltoihin lyhdyn. Ei muuta kun otettiin kissanruokapurkki. No se piti tietty tyhjentää. Se ei muuten ollu mikään hassumpi homma. No sit vaan pikku hampailla purkki täyteen reikiä ja se on siinä. Lohtu-Lyhty. Voi että kun mami ihan liikuttu kun se löysi sen himaan tullessaan lattialta. Se pitää sitä keittiön pöydällä ja siinä palaa aina kynttilä iltasin.

Ja kyllähän toi mami meihin niin sairaan ihastunnu on, et se tilas ellokselta valokuvakehykset. Yhen meikää ja yhen pipanoita varten. se kehys on kaksosanen ja siihen saa toiselle puolelle kuvan. Toisella puolella on märkää savea, johon painetaan tassunjälki. Siinä kuvastossa kyllä sanotaan , et - paina saveen kädenjälki mummille joululahjaks. Mut käsi vai tassu tai mummi vai mami, hällä väliä.

Ripa ei kyllä oikeen ymmärtänny kun me sössättiin se saven kanssa. Se sano et sekin tekee tollaset puuhkehykset ja hakee pellolta savea ja painaa siihen kummitätini, suuresti ihaileman pikkumamman ahterinjälki. Pikkis ei kyllä suostunnu. Joo hei , kyllä tätä tarinaa riittäs, mut vanhan täytyy painua pötkölleen. Lopuks vielä tarinoin tämmösen hyvän esimerkin vihikoiran vainusta.

Mami tuli yks ilta kotiin napatanssista. Se oli siitä hytkytyksestä niin väsy, et se ei jaksannu mua lenkittää. Niinpä se avas mulle oven ja sano - älä oo muru kauan ja mä olin vapaa kun taivaan lintu. No sit se meni suihkuun. Ja kun se tuli pesulta ni yks Marketta soitti kahen kilsan päästä. Se oli kato keittänny hirvisoppaa ja laittannu sen rapulle jäähtyyn. Meikä oli sitten ottannu täällä himassa vainun ja painanu kun aropupu sinne ja syöny sen sopan. Tulikuumana. Eikä palanu ees kieli. Ja tähän koko hommaan meni aikaa vaan kymmenkunta minsaa. Eli 1. vainu, 2. matka soppapaikalle 3. kattilan tyhjennys = 10 minsaa. Tehkääpä perässä jos pystytte. Epäilenpä että ette.

nonni..vielä Nöhtän jouluniksi: KYTÄTKÄÄ! Tuijottakaa elintarvikkeita. hypnotisoikaa pullia, pipareita ja kinkkuja. Ja antakaa kuolan valua. Ja jos teijät heitetään pihalle, ni menkää kyttäämään naapuriin. Kyttääminen kannattaa aina. Tai ainaski melkeen aina.
Joulut!

Nöhtä

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::