(Karvakorva 3/2001)

Meiksi on jo ihan joulufiilareissa...

…vautsi eka joulu tulossa tässä uudessa kodissa, jossa on paljon paremmat joulurosvousmahikset kun siinä edellisessä. Viime jouluna mamin haukankatse riitti kattamaan koko huushollin ja varkaudet täyty ajottaa aina siihen kun mami kävi veskissä. Mut nyt …taidadai….jää kymmenkunta huonetta aina vartioimatta. Varmaan ne on täynnä pähkinää ja suklaatia. Ellei mami sitten hanki jotain valvonta kameraa tai teleskooppiputkea.

Mä muuten säästin teille viime jouluaatosta aika mehukkaaan jutun ihan tätä joulunkarvakorvaa ajatellen. Mami lähti meitä koiruleita ulkoiluttaan jo hyvissä ajoin aamupäivällä, kun me ressataan aina aikalailla noista jouluhajuista ja siitä että kuusen alla on tyhmään paperiin käärittyjä luita, joihin ei saa koskea. Mamilla oli jo ulko-ovi auki ja se piti pantaa mun nenän edessä johon mun oli tarkoitus pääni pujoittaa. Mä keksinkin aika ovelat ja teinkin tän sujautusliikkeen vaan niinku ilmakitaratyylillä ja mami luuli että meikä on kiinni. Mutta todellisuudessa mä olin vapaa kun taivaan lintu ja otin ritolat! Hahhah mamiskuukkeli jäi töröttämään panta kädessä rappusille.

No se minne meiksi sen jälkeen suunnisti on suuri salaisuus, enkä lähde sitä tässä paljastamaan ettei mun pakoreittejä pystytä paikallistamaan. Mutta mamille tuli mun aattokatoamisesta kauhee hätä ja huoli. Ei mun takia vaan naapureitten joulukinkkujen. Se näki jo sielunsa silmillä kuinka mä syön ulkona viileessä olevat kinkut koko kylästä ja Siikaniemeen julistetaan hätätila. Mamihan rupes soitteleen paniikissa kaikille naapureille että, NÖHTÄHÄLYYTYS!!! Kinkut,loorat ja sillit turvaan, Meiksilikka porskuttaa vapaana.

No mua vaan ei kuulunu eikä näkyny missään ja koko kylä vartioi kinkkujaan niin mami aatteli mennä saunaan niin turvallisin mielin, kun se tässä tilanteessa on mahdollista. Se oli jo riisunu ittensä ihan ilkosilleen tonttuhattu vaan killu päässä, kun naapurista soitettiin et Nöhtä on tulossa pellon takaa kotia kohti. Mami sentään luojan kiitos kerkes nykästä pyyhkeen ympärilleen, nappas siankorvan siankorvapöntöstä ja lähti juokseen tielle ja huutaan meikäläistä. Se oli mulle jo vähän niinku liikaa. Aatelkaa, yks juoksee tonttulakissa pyyhe ympärillä pitkin tietä. Heiluttaa siankorvaa kädessä ja huutaa. Pakkohan mun oli mennä pelastaan se siitä kauheesta häpeästä. Ja kyllähän se siankorvakin kieltämättä kelpas. Ripakin kirmas iloissaan pihalle ottamaan kuvia tästä joulun perheonnesta.

Ei niitä tunnu yhtään hävettävän se että naapurit taas tän jälkeen pitää meitä entistä häiriintyneempänä. Ei, mami oli oikeen ylpee jaa kiiruhti heti valokuvat saatuaan kirjottamaan vihikoirien kansainväliselle postituslistalle tästä Suomalaisten joulunvietosta. Ou mai gaad!

No kuulkaa rakkaat, mun on nyt mentävä vähän reenaamaan tota joulukuvaelmaa varten. Mehän esitettiin toissa vuonna kennelkerhon pikkujouluissa koirien joulukuvaelman, josta on nyt yleisön pyynnöstä uusintaesitys. Meiksihän on valittu neitsyt-marian osaan ja muun tehtävä on vaan töröttää rätti päässä paikoillani ja tuijottaa joulutorttuja. Helppo homma! Mun vastanäyttelijänä on Tosca, joka eläytyy mun mieheni Joosefin rooliin! Pertillä onkin vähän vaikeempi rooli kun se kääritään kapaloihin ja se joutuu makaan seimessä Jeesus-lapsena. Viime kerralla se sai väännettyä ittensä pois kapaloista ennen viimeistä säkeistöä kun me laulettiin ”Enkeli Taivaan..” Juu , se meijän Enkeli taivaan on tietysti valkonen Nessu prameeseen tyyliinsä. Riku ja Fanni on paimenia ja sehän niiltä onnistuu onhan ne paimenkoiria. Jaaha, saas nähdä sitten mitä siitäkin tulee...

HYVÄT JOULUT VAAN KAIKILLE, MUISTAKAA ET LAHJOJEN SUMMA ON AINA VAKIO OLI SITTEN TUHMA TAI KILTTI , SE ON MONEEN KERTAAN TESTATTU!

Nöhtä

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::