(Karvakorva 2/2002)

No heippatirallaa!

Nöhteliini täällä ja valtakunnassa kaikki hyvin, eiks je?

Mä olen edelleen huippuvireessä, vaikka iän puolesta toi viikatemies rupee pikkuhiljaa roikkuun hännässä. Mamihan tekee mulle joka toinen viikko muistokirjotuksen ja on ihan pannarissa että mun hokkarit oikenee. Mun mielestä tää koirien motto et ”elä tätä hetkeä, äläkä ruikuta huomisen murheita” on tosi jees. En hiffaa tommosta etukäteen poraamista...

Poraamisesta puheenollen, muuten kerronpa teille jutun, kun mami meinas porata muhun reijän. Toivosin kuiteski et tän jutun jälkeen eläinten vapautusrintama EI tulis meille spray-pullojen kanssa suttamaan.
Kaikki alko kato siitä, kun meille tuli yks Pertin kakara Bruno hoitoon. No Runo-miäs toi tieteski omat eväät mukanaan, elikkä muovikassillisen papanaa. Ruunon mami ei muistannu näitä mun eritysominaisuuksia vaan jätti papanapussin noin niinku lukitsemattomaan kaappiin. No mä ekaks vaan vähän nuuhkasin sitä pussukkaa . Ja sitten maistoin ihan muutaman vaan. Kuinka ollakkaan mun päässä taas jotenki sumeni ja papanapussi oli tyhjä.

Voitte hei uskoa, että kun vetää jöötin puolentoistaviikon eväät, ni on keissi aika täynnä! Mami kun näki meiksin, se meinas pyörtyä. Mun massu pullotti kun olis ollu kolmoset syntymäisillään. No koska en oo näissä ahmimisjutuissa ihan keväänvihree, mami jätti lääkärille soiton väliin ja tsekkaili vaan mun kuplimista. Iltaruuan aika kun tuli, mami ei meinannu ekaks antaa mulle mitään . Mä olin siitä aika sokissa ja kattelin kostein silmin mun typötyhjää ruokakuppia. No heltyhän se mamma sitte loraukseen piimää. Ja kaikkihan tietää mitä seuraa iltapöperön jälkeen: elämäni valo, SIANKORVA !!

Mami oli tiukkana ja sano että tänään ei siankorvaa tule, ettei mun massu repee. Mä jouduin oikeen riehaantumaan. Ja kun tää matami temuaa ja reuhaa on siinä oksat pois ranskanpullasta. Mami meinas, että ennemmin mä kuolen siihen loikkimiseen, kun puolikkaaseen siankorvaan ja bling taas oli toiveeni toteutunnu. Iloissani kirmasin sitte korva suussa toiseen huoneeseen nautiskelemaan.

Eikä siinä menny kun hetki, kun mami meinas taas pyörtyä. Se kuuli kun mä huusin semmosta tuskanhuutoa mitä vaan kuolemanhädässä olevalta elukalta voi lähteä. Se ryntäs kattoon ja mä olin semmosessa pienessä sisäeteisessä lehmänpoikimisasennossa perse pystyssä Ja huusin! Mami oli aivan varma et nyt on mummulla vatsalaukun kiertymä: pötsi kaasuuntuu ja halkee justiinsa. No eipä meiltä mettästä kerkee tommosessa tilanteessa mihinään lääkäriin, vaan on toimittava itte . Eikun mami kalaveitsee hakeen ja pyyhkeitä, et muhun tehään siisti pikku reikä, et kaasut tulee pois kun vappupalosta. Mami meni kontilleen mun viereen ja huomas et tommoseks halkeemaisillaan olevaks koiraks mä tuijotan aika tiukasti kaapin alle.

No kai mä ny tuijotin, kun sinne kaapin alle oli lentänny se mun siankorva, enkä mä ressukka saanu sitä sieltä pois. Sitähän mä tietenki huusin! Meinaan uskoisin, et pahinta mitä mulle voi sattua on et korva menee kaapin alle. Kun mami kaivo sen sieltä mulle, oli itku ja hammasten kiristys tipotiessään ja aurinko paisto taas Nöhtälle. Eikä muhun tarvinnu tehä sitä kurkistusikkunaa.
Hei eikö ne sano niissä jenkkisarjoissa et ÄLKÄÄ KOKLAKTO TÄTÄ HIMASSA!! Sopis varmaan myös tähän väliin.

Meikähän on aikalailla ollu julkisuudessa mukana viimeaikoina ton kaverikoira-homman tiimoilta, ootte varmaan huomannu . Etlarissakin oli koko sivun kokonen kuva ja mä olin siitä sakista aino, joka älys kattoo kameraan. Kaverikoirahommahan on ihan hienoo hommaa ei siinä mitään varsinki siihen aikaan kun pyörätuolihepuilta sai vielä lihapullaa. Mun tilannehan meni siihen, et kun näin pyörätuolin näin niinku broileripyörykän. Kuola rupes valuun tolkuttomasti ja riehaannuin vähän enempi kun kaverikoiran kuuluu. Mami vaihto pullat frolikkiin. Pahempaa mut pyörätuoliystävällisempää. Mä pysyn flegmaattisena ja olen kuulemma silloin parhaimmillani.

Huhhei kuulkaa, nyt meikkaamaan, kun me lähetään tollaseen Satumaa-ohjelman kuvauksiin. Joo-joo oikeen telkkuun kato! Mami sano kirjottavansa tän ekaks ja laittavansa kätöset ristiin et niitten kuvausten jälkeen ei tulis mitään kirjotettavaa nöhtän-palstalle. Höh. mitähän se sillä tarkottaa?

HYVÄÄ JOULUA HEI! SILLEEN NIINKU ET KINKUT MASSUUN JA PIPARI TASSUUN !

Nöhtä

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::