~ Arkisto -> Nöhtän Palstat -> Terve miäheen!

(Karvakorva 2/2003)

Mami kiusaa !!!

Arvatkaa mitä se ihminen on nyt keksinny? Se osti muka itelleen verenpainemittarin, ni arvatkaa kenen tassussa se härveli on jatkuvasti. Ei anneta täällä koiraparan vanheta arvokkaasti, ei. Kuinka monelta koiralta mitataan verenpainetta, minä vaan kysyn? Kyllä tänne varmaan jossain vaiheessa hankitaan jotkut sydänvalvontalaitteet. Joo, ja joku oma pikku labra olis kanssa tosi kätsä...

On se sekasin ihan oikeesti. Viime kesänä, kun mulla oli ties monennenko kerran viimenen kesä menossa, mamin Henna- sisko vähän kiusas mamia. Me loikoiltiin ulkoverannalla ja kaksivuotiaalta Nykäs-lapselta kaatu kastelukannu lattialle. Mami kun tuli, ni Henna oli käskeny Nykäsen sanoon mamille että "Öttä pissa ". Tarkottaa suomeks, että meiksi olis kussu siihen lattialle. Mami tuli sitten pahaa aavistamatta verannalle ja Nykänen sanomaan että " Öttä pissa" ja osottaa lätäkköä . Ja minä vieressä että mitähäh? Mami sitten poraamaan, että " Herranjumala Nöhtällä on pamahtannu munuaiset! " Olipa meinaan lähellä ettei meikää lähetty kiidättämään mihinkään munuaisdialyysiin.

No kyllä se pääsi tässä syksyllä sentään kiidättämään ihan aiheesta Riinaa lääkärilään. Muttei sekään reissu ihan kommelluksitta menny, miten olis voinukkaan. Riina astu lenkillä lasiin ja antura meni halki ja verta tuli kun es... härän kurkusta. No mami sitten tietysti kaahaamaan Valjennon Ristolle ensiapuun. Ja kun se oli ajannu siihen pihaan niinku amerikkalaisissa elokuvissa se hyppäs mazdan hytistä ja riensi apukuskin puolelle pelastamaan pientä koiraansa. Mut kuinka ollakkaan tää sankaritar oli unohtannu vaihteen vapaalle ja käsijarrun pois päältä. Ja tää ratsu, jonka osan tässä näytelmässä näytteli meijän punanen pakettiauto rupes valuun kohti eläinlääkärin ikkunaa. Mami sai otettua pyörän lokasuojasta kiinni ja pysäytettyä auton ennenkun se meni ikkunasta läpi. Mut sitten se olikin motissa jos se yhtään hölläs tää runoratsu jatko matkaansa kohti ikkunaa. Olihan siinä semmonen muovituoli välissä että hyvihän se olis sen pakettiauton pitänny paikoillaan.

No loppuhyvin kaikki hyvin . Eläinlääkäri huomas kun huomaskin että jotain oli tapahtumassa sen pihalla. Se tuli aika lujaa ulos ja hyppäs ketterästi ikkunan laudalle ja piteli autoa niin kauan että mami sai sen peruutettua pois. Riinaakin päästiin jossain vaiheessa ompelemaan eikä se ollut onneks ihan kuiviin asti vuotanu. Eläinlääkärisetä varmaan iltarukouksessa esitti toivomuksen että Siikaniemen koirat pysyis terveinä ja kävis vastaanotolla mahdollisimman harvoin.

Harvoinhan mulla sinne asiaa onkaan. Pikkuvaivat hoidetan kotikonstein. Lohtulyhtyjä tehdessä tulee välilä tietty vähän metallia nieltyä mutta ne tulee pois aina kakkoshädän kanssa.

Juu muutes, kakkoshädästä puheen ollen ,jos olette just pistämässä ruokaa nahkapussiin, nii syökää ihmeessä rauhassa ja lukekaa sitte vasta seuraava juttu. Meinaan vaan ettei tuu huono olo. Muistattekos sen Irwinin biisin että "haistakaa paska koko valtiovalta, ette osaa muuta kun verottaa".
Meiltä lähti nimittäin tämmöset terveiset verotoimistoon ihan pakon sanelemana viime kesänä. Mulla oli jostain syystä vetänny masun ruikulille ja sitä oli vähän joutunu pursottaan tuvan lattiallekkin sillä aikaa kun noi oli töissä. Ja sinä samaisena päivänä oli veroehdotuksen viimenen jättöpäivä. Mami oli tehny omansa ja jättänny tuvan pöydälle että ripa ruokiksella hakee ja pistää samaan kuoreen oman ehdotuksensa kanssa. No meijän Fanni ,joka ei aina kato mihkä kävelee oli talsinu mun ripulin päällä ja hypänny sen jälkeen tuvan pöydälle ( ou mai gaad..) , ja sen jälkeen oli koko mamin veroehdotus yltä päältä savessa. No uutta ehdotustakaan ei kerinny tilaamaan, että Ripa pyyhkäs suurimmat roiskeet pois ja ei kun kirjekuoreen ja verotoimistoon. Mami pelkäs että jos kirjekuorta avatessa tulee karmee paskanhaju niin se saa ylimääräset mätkyt. Mut ei tullu. Saattaa olla ettei virkailija oo tienny mihin on kätensä pistänny.

Muutenhan mä olen voinu mainiosti. Kuuman kesän jälkeen heränny taas niinku uuteen eloon. Aika useesti on tullu just noita tiskaamattomia tiskejä tullu roudattua noitten sänkkyn, Koska siellä tulee paljon aikaa päivisin vietettyä. Nii ja yks päivä oli kanssa mukavaa puuhaa kun löysin sulatejuustopurkin ja liimasin sillä juustolla pussilakanat patjaan kiinni. Kyllä täältä vielä lähtee kuulkaa...

...sitä paitsi jouluhan on tulossa ja uudet kepposet jo kehitteillä. Joulukepposet kannaattakin suunnitella tarkkaan ,koska Joulu on sikailun suurta juhlaa!

...ETTÄ HYVÄT SIKA-JOULUT TEILLE KAIKILLE !

NÖHTÄ

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::

 

:: Copyright © 1995-2006 Hanna Siikaniemi :: Webdesign Riikka Kivioja ::