(Karvakorva 1/2004)

Nöhtä- mummulasta päivää!

Mitäs mummun murut?
Mulle kuuluu letkeitä eläkepäiviä. Huhtikuussa kertyi matkamittariin 12 vuotta ja toi mun palvelusväki päätti juhlistaa sitä taas kunnon bailuilla.

Kuva laitettiin oikeen lehteen. Maikun ottama missä mä olen kääntyny katolleen ja kaikki rypyt on silottunnu. Jotku oli luullu mua sakumaanikoks.

Synttäripäiväks oli varattu sama retkeilyniemi missä mun kymmenenvuotiskekkeritki pidettiin. Mami vääns kavereittensa kanssa semmosen sämpylätaikinan että kun se rupes paisumaan ni se putos ekaks tiskipöydälle ja siitä vielä lattialle. Mutta siitä kulhoon jääneestä osastakin sai vielä pari sataa sämpyä.

Mulle oli tehty herkullinen naudanmaha-nakki kakku. Mami teki sen vast just ennen H-hetkeä koska se muisti mitä oli käyny silloin seitsikko-synttäreillä. Mä olin yöllä syöny koko kakun.

Juhlapäivä oli upea ja onnittelijoita rupes lappaan paikalle oikeen olan takaa. Ja mikä parasta kaikilla lahjapaketit mukana. Yks Marketta oli tehny mulle älyttömän hienon kaulaketjun koiran nappuloista ja Petra, Riina ja Fanni kävi mua aina muka halaamassa ja nipsivät niitä papanoita suuhunsa.

Ihmiset paisteli makkaraa ja me koirat seurusteltiin . Mä kävin koira-pöydästä aina välillä lohmimassa kakkua ja lihapullia. Mä luulin että se pöytä oli varattu yksin päivänsankarille mutta kyllä siitä kävi muutkin rohmuamassa. Se pisti vähän kyllä kyrsimään, oisivat ottannu omat eväät mukaan, jos ei millään pysty oleen muutamaa tuntia syömättä.

Mä olin jo aika rättipoikki kun pileet loppu ja jaksoin just ja just kävellä kotiin. Matkalla huomattiinki et Riina oli ahminu ittensä ihan syöttöporsaaks ja sen maha melki raahas maata ku se raahautu kotii.

Mami ja yks Repe kävi hakemas sitte lahjat juhlapaikalta lava-autolla. Ja kyllähän niitä melki koko lavallinen tuliki. Puruluita hirveet määrät, uus peitto, kuivattuja maksapihvejä, kanapihvejä, pekonisuikaleita, sonnin niitä, lenkkimakkaraa. lihariisilaatikkoa ja mitähän vielä. Upee nimikoitu herkkuhinkki joka pitää olla aina täynnä herkkuja. Ja sit SIANKORVAT. Niitä oli 153 kipaletta!!!
Riittää mulle pikkuhetkeks. Nyt ootellaan vaan seuraavia synttäreitä.

Siitä synttäripäsivästä rupeski sitte pikkuhiljaa lumi sulamaa ja kevät tulee oikeen toden teolla. Kevään tulossa on melki parasta se et meijän veranta avataan ja mä saan kesäsohvani käyttöön. Ja joka kevät mami virittelee tohon ulkoverannan porttiin hirveet rautalankaviritykset etten mä pääsis sujahtamaan läpi omille teilleni. Se jo luuli, et tää olis eka vuosi kun portti pitää, mut luuli väärin. Noi oli yläkerrassa kattomassa lätkää ja mä kävin kattoon et mikä peli siel on menossa. Jaaha Suomi-Kanada, eli melkiste paras mahdollinen karkailuun, kun verannan ovikin on auki.

Mami tuli käymään erätauolla alakerrassa eikä sitte enää löytänykkää mua mistää. Ja sen se on oppinu et mua on turha haeskella . Kannattaa vaan ottaa kotona puhelinsoittoa et mistä voi tulla mummun poimimaan. Ei siinä kovin kauaa mennykkää, ku tuolta seurakunnan kurssikeskuksesta soittivat, et olin siellä nuoriso-ohjaajien kanssa uimassa ja paistamassa makkaraa. Ja aika vastentahtosesti korvasta venyttäen mä sieltä pois lähdin.

Toinen varma kesäntulon merkki on, kun mamilla alkaa duuni ja se hylkää meijät. Ja me eroahdistutaan. Yheksän tuntia on eläinparoille aivan törkeen pitkä aika olla teljettynä tänne vankeuteen. Meillä ei oo käytössä kun tupa, keittiö, puhelinhuone, veranta ja makuuhuone. Ainii ja semmonen onneton eteinen missä on rapun alla kuppanen joustinpatja makuualustana. Pötköt osottaa ahdistumisensa sontimalla sisään ja mä liennytän tuskaani tonkimalla ruokakaappeja.

No kyllä mullakin on paripäivää täs kakkeria tullu sisään, kun tyhjensin noitten töissä ollessa jääkaapin. Tai jätin mä sinne ylähyllylle jotain purkkeja kun en ylettäny, mut söin nyt kummiski pari pakettii maksalaatikkoo, meetvurstii, grillimakkaraa ,voita ja mitä kaikkee siellä nyt oliki. Ja totesin että ei vanhan maha kestä enää ei. Ennen ei olis tuntunu missää....

Nonii, taitaa olla taas aika saattaa palsta kauniiseen loppuun. Mitähän sitä sanois noin niinku loppuhuipennukseks. Sanoisko vaikka että Hölökyn kölökyn, paiskataan tassua kun nenäkkäin satutaan!

Nöhtä

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::