(Karvakorva 2/2004)

Haudi nuoriso !

Mun laskujen mukaan mulle on nyt tulossa kuudes viimenen joulu, kun sitä on seittemänvuotiaasta itketty ja tarjottu viimestä joulutorttua. Jaa enpä tiijä onko tääkään vielä se viimesistä viimesin, sen verran rautasessa kondiksessa täällä ollaan, mut saahan sitä porata ja torttu aina maistuu.

Paljonhan sitä on tullu viime aikoina nukuttua ja kuulo on lähteny melkeen kokonaan mut mä en ole ikinä niin kauheesti viittiny kuunnella noitten juttuja. Kyllä mä joka aamu vielä loikkasen pakastimen päälle kattomaan mitä herkkuja kissat on mulle kuppiinsa jättäny.

Nii ja olen mä taas innostunu lohtulyhtyjen tekemisestäki. Oikeen komeet lyhdyt reijitin tossa syyspimeän tunnelmaan.

Lokakuussa kun mami oli vielä duunissa, meijän naapurin setä Matti oli ollu talon takana mettätöissä, kuullu kauheeta mölinää ja tullu kurkkaan keittiön ikkunasta. Ja nähny musta vaan takaruumiin .. koska eturuumis oli jääkaapissa;) Mä ajattelin sen aukasta ja tehdä pienen inventaarion. Kakenlaista herkkuahan sieltä löyty ja jöötin pötköt ja pyhä etana löi tahtia lattialla.

Niin Pyhä Etana. Siitähän te ette oo vielä kuullukkaa. Meille muutti elokuussa meijän vanha kaveri Muska-bassetti, kun sen perhekoirasta, veljentytöstäni Mimmi-vihistä tuli enkeli-koira ja Muska ei halunnu jäädä yksin surisemaan. No mitäs, kyllä meille aina yks mummu mahtuu.

Muska sai heti lisänimen Pyhä Etana, koska jalat on niin jumalattoman lyhyet että etanakin menee siitä lenkillä ohi. Pyhä taas tulee siitä kun se pysäytti Siikaniemen liikenteen (joka ei oo luojan kiitos kovin vilkas) kun se jäi kyljelleen röhnöttämään keskelle tietä. Kyllä Etsku on ihan lunki kaveri, tuonu sellasta rauhaa tänne meijän tivoliin.

Eikä tää tähän lopu. Lokakuun lopussa meille muutti sitte mopsilapsi Plättä Ukulele. No mitäs, kyllähän meille aina yks kakara mahtuu.

Ja jos Muska toi tänne seesteistä rauhaa toi Plättä toi kyllä jotain ihan muuta. Se tikkaa korvia ja painaa kun viitapiru. Me ollaan tultu siihen tulokseen, että kun mopot on alun perin ollu karkottamassa pahoja henkiä Kiinassa niin kyllä tähän meijän mopediin se paha henki on jääny sisään. Niin hurja penska se on, että mamikin sano että mä olen ollu pienenä ihan tosi enkeli siihen verrattuna.

Pötköthän sitä vihaa edelleenki kun ruttoa. Ne kun luuli saavansa sen rauhottummaan kun kerran ärähtää. Ei se ihan niin menny. Murahdus tarkottaa Plätälle niinku leikkiin kutsua ja se hyökkää innoissaan pussaamaan. Etana sen on saanu jollain lailla kuriin, sille ei kakara isottele. Tosin se käy aina kakalla Etskun vuodesohvalla...

Mulla ny meni jonku aikaa ennen ku huomasin koko elukkaa se kun on ihan hyttysen kokonen. Mut kyllä mä nyt huomaan. Ja ihan hyvin menee. Pitää vaan muistaa ettei yöaikaan roikota korvia sängyn laidan yli ettei niihin tuu reikiä. Mä jopa valutin sen suuhin yks päivä mun elämän eliksiiriä, vihimummun kuolaa, joka takaa sen että Plättä Ukulele juhlii monet syntymäpäivät, on se sellasta roppia.

Hei hyvät joulut armaat, kinkut olkoon kanssanne!

Nöhtä

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::