(Karvakorva 3/96)

…no NÖHTÄ täällä taas terve..!

Aattelin taas ruveta vähän kertoileen otteita elävästä elämästä, kun mammakin joutaa toimiin sihteerikkönä, se kun jäi työttömäks. Mun mielestä toi työttömyys on kyllä ihan bueno juttu, äiskä kun on aina kotona käytettävisä. Tosin elintarvikerosvoiluharrastukseni on kyllä aika pahasti kärsiny. Äiskällä on meinaan superhessunkuulo, jos on kysymys ruokakaapista. No yöllä se onneks nukkuu kun härski silli.

Mä olenkin kehittänny sellasen syntseemin, että mä päivällä vähän tsekkailen, mitä sinne ruokakaappiin menee ja sitten hiljaa kaardemumman yössä käyn korjaamassa sapuskat parempaan talteen. Ja aamullla noi huutaa toisilleen, että "taas ot jättäny kaapin oven auki ja toi sika on vetäny meijän kaikki eväät!" Tohon mulla löytyy aika paljon kommentoitavaa. Meinaan ekakski mä en oo mikään sika, vaan arvonsa tunteva vihikoira. Tokakski en oo niin pönttö, etten osais ite avata kaapinovia ja kolmanneks en oo syöny kaikkia eväitä, yleensä vaan ton makeapuolen ja tuoreimman leivän. Usein sinne jää esimerkiks makaroonit, keittäisivät itelleen makaroonivelliä! Sitäpaitti mamihan yrittää laihduttaa, ni etuhan se vaan on, et mä olen pistelly kaikki kaloripommit poskeeni. Enhän mä kyllä voi väittää ettei olis silloin tällöin tullu sikailtua. Mut se on kyllä sellasta sydäntä raastavaa kaipuuta, kun mut on koko päiväks jätetty virumaan heitteille. Ei sitä kuulkaa huvikseen söis kahta kiloa vehnäjauhoja tai pakettia merisuolaa. Kyllä siinä on ihan takana kannanotto, pienen vihiparan hätähuuto yhteiskunnalle et "ihmiset pois töistä viihdyttämään pikku lemmikkejään, jotka kyyhöttävät yksin kotona." Ja kyllähän se tässä meijän tapauksessa tepsikin. Äityli viihdyttelee meitä kotona niin kauheesti että!

Me lenkkeillään pitkiä lenkkejä, kyläillään ja leikitään sisällä vaikka naminpiilotusta. Yhtenä päivänä mä olin kauneusunosilla, kun Riinaa sitä meijän nuorimmaista koulutettiin. Mami viittoili sille kädellään ja sano "eteen". No Petra, tää meistä keskimmäinen tuli mua heräteleen et "sanoks mami ETSI?" No enhän mä mitään ollu kuullu, kun mä nukuin. Ja me lähettiin kuiteski varmuuden vuoksi ettiin niitä namusia, kun luultiin et namin piilotusleikki on alkanu. Äiskä ja Riina katto huuli pyöreenä, kun me Pertin kanssa etitään eikä mitään löydy. Multahan rupes jo kuolakin valuun kun etsimään on muka käsketty, mut namuja ei o missään. No selvishän se lopulta, et me oltiin vaan Petran kanssa kuultu väärin ja saatiin onneks lohdutuspalkinnot, Pertti luupiipun ja meiksi siankorvan.

Siankorvista tulikin mieleen, et taisin tossa vähän aikaa sitte tehä epävirallisen suomenennätyksen, ellen peräti maailmanennätystä, siankorvien syömisessä meinaan. Kun noi otti kerran heikkona hetkenään mut mukaan kauppareissulle ja päättivät mennä ostaan siankorvia.. kokonaista kakskymmentä kappaletta! Sitte oli ohjelmassa vielä kaupassakäynti ja mut jätettiin autoon ihan vaan keskenään nitten korvien kanssa. Korvat sitte piilotettiin huolellisesti penkin alle ja neljä mahtu hanskalokeroon. No enhän mä varsinaisesti kuullu mitään "ETSI" käskyä, mut mä meinasin että onhan sitä kuultu väärin ennenkin, että jospa tää sittenkin on joku naminpiilotustehtävä. Ja kun äiskä tuli takas kaupasta ni ikkunat vaan höyrys kun meiksilikka oli pistelly KUUSTOISTA siankorvaa. Ne hanskalokerossa olleet neljä säästy, kun mä en o vielä oikeen päässy syventyyn noihin rellun lukitusjärjestelmiin. No siinähän tuli taas pienet tupenrapinat viattomalle luontokappaleelle ja viikon siankorvakarenssi. Joo, ja tietty vähän janotti ja pierutti. Et jos joku olis kiinnostunnu laittaan tän ennätyskirjaan, ni mä voin uhrautua uusiin tän ihan valvotuissa oloissa. Siankorvat on meinaan kaikkein parasta herkkua, mitä mä tiijän. Mä oon opetellu sen jo ruotsiksikin ettei noi voi käyttää mitää salakieltä. "Svinöret" vaan ja mä esitän kaikki parhaat temppuni. Suunnitelmissa olis opetella se kyllä kotikielelläni venäjäks, meistä ei vaan kukaan tiijä miten siankorva venäjäks sanotaan.

Mulla on muuten tällä hetkellä NE, eli juoksut niinku noi sanoo. Pakko pitää jotain tylyjä housuja ettei lattiat likaannu.. PYH! Kerrottakoon nyt sekin tässä julkisesti, et mä oon vanhapiika. Eikä oo muuten siitä kiinni ettei olis sulhasehdokkaita, ehei! Niitä riittää joka varpaalle. Aika varteenotettava on yks Bondi, pyreneitten mastiffi, joka painaa öbaut sata kiloo. Äiskäkin sno että meijän pentuja vois sitten myydä osastossa "suuria ja pimeitä". Mut eihän se käy, koska mulla on lonkkavika, sääli. Melkosen jalostusyksilön tää maailma mussa menettää.

Ja ettei tässä juoksussa jo olis tarpeeks kestämistä, ni meijän Petra luulee olevansa paksuna. Mä oon kyllä sanonu sille, ettei se voi olla, kun se ei oo ainaskaan vuoteen ollu sillai.. jyy nou? Mut eihän se usko, sitä van ällöttää kaikki ja se suunnittelee jo pennuille nimiä. Eikä sille kelpaa muu, kun kissanruoka… pitäsköhän tota muuten ittekkin koklata. No kyllä Pertti sen pian itekkin huomaa, ettei siitä äitiä tullukkaan.. ja onhan sillä jo ennestään täällä Riina ja Eikka. Kyllähän lapsien tekemisessä pitää joku tolkku olla.

Eipä sitten muuta tällä kertaa, kun hyvät joulut vaan ja pitäkää puolenne kinkun kanssa !

Toivoo Nöhtä

p.s. Nöhtän jouluvinkki: Joulun alla ihmiset paistelee kaikenlaisia paakkelsseja ja jotkut saattaa hyvinkin jäähdytellä niitä ulkona. Et siitä vaan kaakut nahkapussiin ja karkuun. Jää hyvä mieli… ainaski koiralle! Bon appetit!

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::