Äideistä parhain mä ooooon...

No en ihan viel, mut ehkä jo sitte kun tää juttu julkastaa. Oltiin meinaa tällä viikolla ultrassa ja siel näky kolme masumopedia. Niitten pitäs nähdä päivänvaloo tossa touko-kesäkuun vaihteessa. Meitä oli ultraa tutkimassa oikee akkalauma ja voi sitä onnenpäivää ku niitä mönttejä siellä näky. Akkalauma meni munkkikahveelle ja mä jäin autoon. Reilu peli.

Sit mami kiiruhti kauppaan ostaan aluseks fliispeittoja ekaks kolme vaaleensinistä mut kävi vaihtamassa osan punaseen ettei uhmaa kohtaloa. Me kun nääs tarvitaan tyttövauva sieltä. Ja sitten mun mahalle otetaan joka päiväaurinkoa ja lauletaan: jolma-ilmaliii ja käääpyyy.. aurinko teille paistaa... onks normaalii?

Mähän menin naimisiin semosen oululaisen miehen kanssa ku Unto. Mamin kans mentii oikee junalla Ouluu ja hianot jussipaidat päällä. Näytettii kuulemma ihan duudsoneilta. Siel oli liuta muitaki moposia mut tää Unto on jo viime kesästä lähtien ollu mun sydämen valittu. Unto tosin tekas täs välillä yhet lapset semmosen venäläisnartun kanssa ku Maatuska. Äijät ny on vaa tollassii.. Mutta hyvin meni häämatka, meillä oli oikeen mukavaa. Unton naapureilla sitä vastoin ei ehkä ollu ihan yhtä mukavaa kun meillä, koska mami niitä hiukka pelästytteli. Ekana yönä se lähti aamuyöstä mua pissittää ulos. Ja kun maalaisella on maalaisen tavat kaupungisakii ni yöpaita päällä tietty. Harmi vaa et tullessa se ei sit enää muistanukkaa mistä ovesta rivitaloo oli tultu ulos ja meni tietystä väärää ovenkahvaa renkkaamaa.. en tiijä heräsivätkö, toivottavasti ei..

Sit seuraavana päivänä meillä oli hääkuvaus. Rakennettii oikee studio. Mamille jalusta mattotelineestä. Matto siihen alle lämmikkeeks ja tietysti kuvausasuna tää kuuluisa jussipaita ja PAHA TÄTI-pipo. Siinä otettii sit kuvii ja kun päästii Unto - sulhasta kuvaamaa ni toiselta puolelta tuli naapuri ulos ovesta. Mami meinas etsaa Unton pöreemmän näköseks ku usuttaa sen naapurin kimppuu ja usutti Untoo et- Kato Unski, kuka tulee!!!

Mamihan ei voinu tietää et tää oli ihan uus tää naapuri ja se pelästy sen verta et otti ihan juoksuaskelia karkuu. Eikä oo kuulemma tervehtinny enää sen jälkee.

Mutta naimisiin mentii joka tapauksessa ja siemenki on näköjää itäny.. se on tärkeintä eiks nii?

Me koirat kun ollaa nykyää tällee aika pahaatekemätöntä porukkaa ni mami kyllä kunnostautuu tossa hölmöilyssä..

Yks päivä se oli eläinkaupassa ja kuuli kun sen edellä oleva asiakas kerto et sil on mopsi. Mami suupalttinainnostu kauheesti ja sano et - Heei, mulkin on kaks mopsityttöä, ne on tuol autossa haluutko nähä. No tottakai mopsi-ihminen haluu mopseja nähä. Niinpä mami marsitti autolle ja avas takakontin ni ..oho.. siel oliki Riina ja Fanni eli kaks pystykorvaa eikä eikä meistä mopseista tietookaa. No kuka sitä ny voi muistaa aina että mitkä koirat on autoonsa ottannu.. ei millää. Tää mopsi –ihminen vaa oli vähän niiku että morjes!

Meijät muute Pluumun kaa palkittii ansioituneesta kaverikoiratoiminnasta Lahen isossa näyttelyssä. Keksiä tuli ja kultamitallii ja kunniakirjaa. Ihan ekana mentii ja kyllä oli polleeta. Mä olen ny sitte kaverikoira numero 70 ja tosi ylpee siitä.

Mitäs muuta.. no meille tuli sukuun uusi pötkyläisvauva Elsa. Siitä ei oo viel paljoo kerrottavaa, ku se vasta eilen tuli paitti että ensivaikutelma erittäin mukava. Tullaan todennäkösesti paremmin toimee ku noitten mummonrähjien kanssa. Niillä ei sit meinaa kestää pinna millää..