Karvakorva 1/97

Heissuli veissuli!

Minätyttö se olenkin ottanu oikeen tavakseni pitää tätä pientä gourmet-palstaa tässä paikallis-koiralehdessä. Mä olen kyllä vähän ihmetelly, että miksei mua pyydetty koiranruokareportteriks esimerkiks johku kotilieteen... tai edes koiranmakkaramainokseen.

Nää mun jutut menee taas tähän ruokaosastolle, mut minkäs voit kun se aihe on lähinnä tän hauvelin sydäntä. Mä tein muuten ihan askettäin sellasen tempun että huhhuh! Noi sano sen jälkeen, että jos me toi hunsvotti (eli meiksi) vielä pidetään, niin siihen on suhtauduttava, kun ahmimishäiriöiseen, et se (eli tää Nöhtä) on niinku sairas.

No mullehan se vaan passaa. Nyt kun mä vähän herkuttelen tuoreilla sämpylöillä, ni mua vaan katotaan niinku jotain raasua ja sanotaan et "vooi Nöhtä, kun sä et mahda tolle varastelulle mitään." Paremmin mä ton läsytyksen kestän, kun selkäsaunan. Ai mitäkö tein et tuli tää toinen ääni kelloon. No....

Meille oli tulossa vieraita ja mamiskuukkeli oli hääränny keittiössä koko päivän. Se teki pellillisen lämpösiä voikkuleipiä, kymmenen metukka- ja kymmenen jauhelihapihvileipää (mä laskin..). Joo pippurikastikkeet juustokuorrutukset ja kaikki. Ja sit semmosta herkkupiirakkaa, jota se vääns varmaan pari tuntia. Sit kun kaikki oli valmista, se hilppas nopeesti käymään naapurissa hakeen yhtä paprua.

Ja kun se tuli takas oli herkut tän nahkapussissa, paitsi yks keksipaketti, jonkä äiskä kerkes pelastaan mun suusta... No olihan ne herkut lukkojen takana, mut noi hakalukot ei mua paljon pitele. Arvatkaa huusko äiskä, no pikkusen oli ehkä kitarisat tuulettumassa.

Nyt on sitte ruokakaapin lukitussysteemit suunniteltu niin uusiks, et jos mä saan sen auki, mut myydään kuulemma Moskovan suureen sirkukseen.

Pääsiäisterkuin Nöhtä

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::