(Karvakorva 2/97)

Moikka karvakorvat!

Kaiffarinne Nöhtä täällä taas höpöttää. Mä olen vähän sairastellu, itseasiassa koko kesän. Ihan vaan tommosta pientä köhää. Mut sen verran se on voimia vienyt, että pahaa ei oo tullu juurikaan tehtyä. Mutta nyt on köhät köhitty ja rupeen pääseen taas niinku huippuvireeseen. Mä olen tosin joutunu kahlekuningattareks. Mamiskuukkeli sano, että kun tää mun kylillä ramppaaminen ei kerran lopu, niin vapaaks ei enää päästetä. Mä kuulemma sikailen niin kauheesti kylillä: syön rillistä makkarat,kaivelen komposteja ja tallaan kasvimaita. Nii, ja jahtaan fillareita. Yks tätikin sano kerran, ettei o pyöräilly ikinä niin kovaa, kun se luuli et hirvi ajaa sitä takaa. Ja sehän olikin vaan meiksi, joka sitä kaahas.

Kyllä mä välillä pääsen livahtamaan karkuun. Yks kerta ,kun me tultiin reissusta, äiskällä oli kädet täynnä kaikkee roinaa, ni mä tajusin tilaisuuteni tulleen. Ja koska mun täytyy nykyään käyttää kaikki pakenemismahdollisuudet hyäksi, mä lähin ihan sikana juokseen karkuun. Ja suoraan isolle tielle. Äiskä kuuli et isolta tieltä tulee auto satanen lasissa ja meiksi onmenossa suoraan sen alle. No äiskä ei muuta voinu, kun huutaa täysiä et "SIANKORVA". Ja meikä ei sen sanan jälkeen voinu muuta, kun tehä lukkojarrutuksen ja uparit. Mä sain korvan ja äiskä sai pitää tän kullanmurun vielä maavoimissa ja se autokin sai pitää etupuskurinsa..et hyvä niin.

Nyt muuten tiijän mitä toi siankorva on venäjäks. Yks valkovenäläinen kundi opetti sen mulle. SVINNOE UHO, kaunein sana maailmassa. Sit se kundi katto samalla mun venäjänkielisiä rekkareita ja arvatkaa mitä? Enhän mä mikään Nöhtä ookkaan vaan ERTA SITU SUI GENERUS, niin siellä luki. Kyl mä oonki vähän haistellu palaneen käryä, et näin upee bööna, kun meiksi, ei voi olla vaan pelkkä Nöhtä. Ja eihän ollukka, noi maatiaiset ( äiskä ja iskä) on vaan sen ite keksiny Suomen rekkareihin. Eli nykyään mua voi sanoo vieläkin tutut Nöhtäks, mut mieluiten Erta Situ Sui Generukseks.

Hei meillä on muuten pikkupentuja. Joo, Pertti porsi heinäkuussa kuus papuusaa, tosi söpöjä. Ne on vaan niin sikapieniä, et meiksi joutuu kumartuun et näkis ne ja sit ne jo onki tän luppakorvissa kiinni, kolme per korva.

Voi vitsi, kyllä mäkin haluisin ihan hirveesti omia pentuja. Välillä ihan itkettää kun kattoo tota meijän Pertin onnea. Eikä sillä niin väliä , vaikkei mun pentusten isä mikään vihikoira oliskaan, mulle kelpais ihan kuka vaan..tai ei ny ihan. Yks pässi meinaan tänäkesänä rakastu muhun tulisesti. Ja kun mä en lämmenny siihen, se tuli aidan läpi ja oli tosi törkee! Sille mä kyl sanoin, et nou vei !

Joo tällästä tänä kesänä. Harmi, ettei päästy bailaamaan leirille.

Terveisin ERTA SITU SUI GENERUS alias NÖHTÄ

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::