(Karvakorva 3/97)

Rakkaat lukijani!

Ette kuulkaa tiijä kuinka onnellinen ja llikuttunut tämmönen Nöhtä-mummu on kun se suurilla luppakorvillaan kuulee että sen palstaa luetaan hymyssä suin ja välillä jopa nauraa tyrskäytetään. On se sitten jännä juttu, et kaikki nää mun temput, jotka mun äityliinille niin suurta murhetta tuottaa, kirjotettuna tuottaa niin suurta riemua.

Äiskä jo kerkes huolestuun, kun joulukarvakorvan ilmestyminen lähesty ja Nöhtä ei ollu tehny mitään mainitsemisen arvosta kirjotettavaa. Ruokakaappi on nääs niin huolellisesti lukittu, ettei sinne meinaa päästä ite äitylikään. Roskien levitys taas on niin jokapäivästä puuhaa, ettei sitä erkkikään jaksa lukea että maanantaina Nöhtä levitti kahvinporot olkkarin matolle ja tiistaina Nöhtä vei perunankuoret sänkyyn ja keskiviikkona kissanruokapurkin soffalle. Noin ykstotisesta jaaraamisesta vois olla haittaa Nöhtä-palstan lukijakunnan lukumäärälle.

No eipä hätiä mitiä, kyllä mä sen verran saan ohjelmaa järkättyä ettätulee yks Nöhtä-palsta kirjotettua. Meijät oli nimittäin kutsuttu yhen Siiri-tytön synttäreille. Siiri täytti seiskan ja mut oli kutsuttu kunniavieraaks. Äiskä yritti kyllä sanoo, että lepposampaa olis, jos Nöhtä jäis kotiin, mut onneks se ei menny läpi. No me lähettiin sit sinne juhliin ja heti kun päästiin sisään, mä näin elämäni hianoimman kermakakun. Itseasiassa mä en oo kovin montaa kermakakkua nähnykkään, kun niitä on koitettu multa kovasti varjella.

No tää kermakakku nyt kuiteski oli sairaan upee ja kivasti asetettu siihen pöydän reunalle. Sit mä en tiijä mikä muhun meni, jotenkin vaan päässä naksahti ja mä yritin vetästä sen kakun huiviini. Enhän mä koko kakkua saanu, kun mamin kourat oli niskanahassa kiinni. Mä olen huomannu, että kun mamiskuukkeli lämpenee sen ylähuuli vetää niinku viivaks. Ja tässä tilanteessa sattu just tää ilmiö. Sen ylähuuli itseasiassa pysykin viivana koko loppuillan.

Mut tää juhlien isäntäväki suhtautu meiksiin kyllä tosi ymmärtäväisesti. Mä sain punasen rusetin häntään ja ne toivo, et mä tulisin joskus oikeenhoitoon. No mikä ettei. Sitä paitti eihän pikku-Nöhtä voi vastustaa kiusausta, tää kun elää niin viettiensä varassa, erityisesti tän sapuskanhankintavietin.

Hei oottekste muuten kuullu, et mä olen esiintynny kylällä ihan väärällä nimellä. Kun toi yks setä tosta pellon taka rupes väittään meijän naapurin sedälle et " Sen Siikaniemen ison luppakorvan nimi on Bertta. " No naapuri sano että " Nöhtähän se on eikä mikään Bertta!" Ni tää pellontakanen vaan väitti,et aina kun meiksi karkaa, ni mami huutaa, et "Tänne Bertta !!"
No sit selvis. Ei mami oo perttaa huutanu, vaan yhtä toista sanaa, joka alkaa vähän samalla lailla. Ja sitä sanaa ei saa käyttää Karvakorvassa.
Hei me ruvetaan nyt kattoon kauniita ja Rohkeita ja jätetään löpinät sikseen.
Mä toivotan kaikille oikeen kinkuntuoksusta ja jos hyvin käy ni -makustakin Joulua ja silleen!

T: Nöhtä

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::