(Julkaistu Colliesanomissa 1/2003)

KAVERIKOIRA "NÖHTÄ"

Toimittaja Hra Hirmu haastattelee nyt Hollolan seudun kuuluisinta "ikinuorta" NÖHTÄÄ!

Kerro kuka olet? (Nimi, rotu,mistäpäin) Entäpä millainen on perheesi?
Jaa meiksi vai? Mä olen Nöhtä vaan ja rodultani vihikoira, nenähommien aatelinen. Syntyny vuonna 92 Pietarissa. Sieltä huristelin pahvilaatikossa, joka oli sinisessä pakussa Suomeen koska mami ja Ripa oli mut tilannu. Ensitöikseni pissasin Ripan auton takapenkille ja olin niin iloinen..

Nyt viettelen eläkepäivä Hollolassa maaseudulla ja olen edelleen niin iloinen.. Meijän perhe.. se on aikamoinen sekameteli soppa. Siihen kuuluu mami, joka on kai niinku äiskä ja Ripa joka on vissiin sitte iskä. Ripa on paljon kivempi kun mami, koska mami räyhää ja kiroilee aika paljon. Ripa on semmonen rauhallinen heebo. Ja mukava. Tosin mamia tulee toteltua aika paljon paremmin.

No me koirat ja kissat ollaan sitten ilmeisesti tän perheen lapsia, koska ihmislapsia ei ole näkyny. Tai käy täällä yks Nykänen joka on Mamin siskon muksu. Nykäsellä on puoltoistavuotiaan identiteettikriisi eli ei tiedä onko koira vai ihminen. Pureskelee meinaan mieluusti puruluita ja osallistuu naminheittokilpailuihin suu auki vastaanottavana osapuolena.

Niin mä olen tän perheen lapsi-isoäitiyhdistelmä. Sitte on jöötit Petra, Riina, Fanni ja kisut Kossu ja Miina. Petra on herttainen mummeli, Riina jumalattoman tulinen ja tuittupäinen ja Fanni vähän pöhkö mutta nätti.

No kissoista Kossu luulee olevan jöötti, koska on harmaa ja Miinallakaan ei taida hissi mennä ihan ylös saakka. Ei noiden kanssa aina tiedä itkiskö vai nauraisko, mutta porukassa on joka tapauksessa pysytty.

Olet vihikoira, annatko esim. Iltalehdelle vihiä? Olen kuullut, että pidät ainakin palstaa Karvakorvat-lehdessä.
Jep, annan Ripalle ravivihjeitä, sitä vartenhan vihikoirat on just jalostettu. Ei vaineskaan kyllä mä käytän nää vihit aikalailla niinku omaks hyödykseni. Et niinku nuuskuttelen kantsiiko kaappiin murtautua vai onko siellä vaan kämästä näkkäriä. Ja hyvin pystyy myös vihimään et grillataanko viien kilsan säteellä vai karataanko vaan kaivelemaan roskiksia.

Totta jupiset, olen Päijät-Hämeen kennelkerhon kerholehden Karvakorvan journalistikoira. Ollu jo niin kauan kun opin kirjottamaan. Meinaa suunnilleen sitä, että listaan aina palstalleni että mitä on tullu edellisessä jaksossa syötyä ja mihin on tullu kirmailtua. Sitte lukijat ihmettelee että voiko tollasta elukkaa olla ja vihikasvattajat ihmettelee miksei kukaan osta tällä alueella vihikoiraa.

Millainen oli nuoruutesi, syrjittiinkö sinua, öhöm… hieman erikoisen näkösi vuoksi?
Anteeks ny herra toimittaja, mikähän mun ulkonäössä mahtaa olla vikana?!
Mulle on kuule yks näyttelytuomariki kirjottannu arvosteluun, että mansikkahilloa ilme ja luonne.

Sanotaanko että pienet kauneusryppyni ei oo koskaan vaikuttannu flaksiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.. Päinvastoin mä haisen niin jumalattoman hyvälle että sulhaskandidaatteja saa edelleenki oikeen hätistellä pois. Mähän olen neiti-koira mutta se ei todellakaan johdu siitä ettei olis ollu kysyntää. Nuoruus oli aika anarkistista punk-aikaa, mutta näin ehtoopuolella olen seesteisempi ja onnellisempi.

Oletko saanut toteuttaa haaveitasi/elämäntehtäviäsi?
Se on vähän niin ja näin. Haaveita toteutetaan aina kun päästään käpälämäkeen. Kaivetaan roskiksia, kaadetaan lintulautoja, nuollaan grilliritilöitä ja käydään ulkohuussin alusissa. Mami vaan aika usein asettuu mun onneni tielle. Liian usein. Mutta olishan sitä voinu vissiin huonomminki käydä.

Mitä olet harrastanut?
Puhutaanko me nyt mun omista harrastuksista vai mamin keksimistä? Mun omat tulikin jo esille tossa edellisessä kysymyksessä eli mahdollisuuksien mukaan kaikenlainen karkailu, sikailu ja syöminen merisuolasta salamiin.

No mami on sitten pienestä pitäen järjestänny mulle kaikenlaista hommaa. Raunioilla kokeiltiin pelastuskoirahommaa seurauksella että mamista tuli hermoraunio, kun mun olis kuulemma pitäny hakea ihmisiä eikä ihmisten huhuilla mua. Agilityssä oltiin, kunnes mulla todettiin lonkkis eli lonkkavika. Ripa jäljesteli mun kanssa verijälkee sekä hikijälkee vaihtelevalla menestyksellä ja sitten ollaan tokoiltu todella vaihtelevalla menestyksellä ja sitte on tää kaverikoirajuttu.
Suurimmaks osaks ei kyllä harrasteta mitään. Pötkötellään vaan ja jolkotellaan mettissä.

Nyt teräsmummona olet alkanut KAVERIKOIRAKSI, mitä se oikein tarkoittaa? Eikös omassa perheessä ole tarpeeksi kavereita?
Tää kaverikoirajuttu mun kohalla on ollu vähä tollasta mediapeliä eli kaverikoirahommaa duunaavat meidän bändissä etupäässä mami ja Fanni. Mutta kun mä olin lehtikuvissa niin etualalla suurena ja komeana nii kai luultiin että mä olen joku kaverikoirahomman symboli. Ei sillä kyllä mä olen ihan virallinen kaverikoira ja käyn laitoksissa kattomassa vanhuksia ja vammasia. Ne ilahtuu ihan mun näkemisestä ja mä ilahdun siitä kun saan niiltä namia.

Mami käski sanoa että uusia kaverikoiria tarvitaan ja halukkaat voi ottaa siihen yhteyttä hanna.siikaniemi@phnet.fi

Olet päässyt oikein telkkariin ja lehtiin, onkos julkisuus tuonut mitään bonuksia?
Julkisuus on kohdellu mua silkkihansikkain, enkä oo tietosesti lähteny repostelemaan yksityiselämääni julkisuudessa. Ihan vaan kato sen takia, ettei lähipiiri joutuis kärsimään. Olihan vihi-ihmiset tietty mielissään, kun nostin vihien imagoa kuolaavasta haisuläjästä koiramaailman äiti-teresaksi ton kaverikoira-asia myötä.

Olet niin kutsuttu ”teräsnainen”, mikä on elämäsi salaisuus/viisaus?
Tätä mun korkean iän salaisuutta on joo välillä pohdittu ja tultu siihen tulokseen, että se on stressitön elämä ja puhdas maalaisilma. Mun motto on ollu aina, että sikailkaa! Sitte kun on metri multaa päällä se on myöhästä. Sitä paitsi silloin ei kukaan enää muistele sun pahimpia juttujas. Kato laulun sanoin "Kauas pilvet karkaavat, niin minäkin".

Kahta en vaihda, mitä?
Mami tietysti toivois että mä laittaisin tähän jotain siitä mutta mun on rehellisesti vastattava et siankorvaaa ja.. toista siankorvaa.

Haluatko lähettää terveisiä?
No mitäs tutuille terkkuja. Hymyillään kun tavataan.

Kiitos haastattelusta. Oli ilo tutustua tähän tyyynen "järkähtämättömään" olemukseen.. mutta joka on kuin sprintteri, kun siankorvista on kyse..

Terveisin Hra Hirmu Huvikummusta

:: Takaisin Arkistoon :: Sivun alkuun ::