Afrikan
mantereen
tunnetuimpana papukaijana voi varmaankin pitää
psittacus -suvun harmaapapukaijaa. Näitä lintuja
tavataan luonnonvaraisina hyvin laajalla alueella Länsi ja
Keski-Afrikan sademetsissä ja puustoisilla savanneilla.
Harmaapapukaijat ovat tanakkavartaloisia, keskisuuria noin 28-35cm
pituisia, väriltään
harmaansävyisiä ja punapyrstöisiä
lintuja.
Psittacus – suvussa on yksi laji erithacus.
Laji jakautuu kolmeen alalajiin psittacus
e.erithacus, psittacus
e.timneh
ja psittacus
e.princeps.
Harmaapapukaijaa psittacus
e.erithacus
esiintyy Norsunluurannikon, Pohjois-Angolan, Etelä-Kongon ja
Luoteis-Tansania muodostamalla hyvin laajalla alueella.
Harmaapapukaija
on
noin 33cm pituinen ja painaa 400-550g. Sen väritys on
selkäpuolelta ja rinnuksilta harmaa, rinnassa harmaus
vielä vaalenee vatsaa kohti. Siivet ovat harmaat,
käsisulat lähes mustat. Pyrstö ja sen
ympärillä olevat alueet ovat kirkkaan punaiset.
Silmien iiristen väritys on poikasella tumma, aikuisella
linnulla ne ovat haalean kellertävät. Silmien
ympärillä on laajat valkoiset
höyhenettömät alueet. Ylänokka ja
alanokka ovat mustia. Jalat ovat tummanharmaat.
Tämä laji on harmaapapukaijoista yleisimmin
lemmikkinä pidettävä laji.
Timneh-harmaapapukaija psittacus
e.timneh
asustaa huomattavasti pienemmällä alueella
Länsi-Afrikassa. Sitä tavataan eteläisen
Guinean, Sierra Leonen, Liberian sekä Ivory Coastin
läntisen osan muodostamalla alueella. Timneh-harmaapapukaija
on noin 28-30cm pituinen ja painaa 270-400g. Timnehin väritys
on selkäpuolelta ja rinnuksilta tummanharmaa, rinnassa tummuus
vaalenee vatsaa kohti. Siivet ovat tummanharmaat, käsisulat
lähes mustat. Pyrstö ja sen
ympärystä on ruosteenpunainen. Silmien iiristen
väritys on poikasella tumma, aikuisella linnulla ne ovat
haalean kellertävät. Silmien
ympärillä on laajat valkoiset
höyhenettömät alueet. Ylänokan
selkä on lihanvärinen, nokan muuten ollessa
lähes musta. Jalat ovat tummanharmaat.
Kolmas harmaapapukaija, vain Fernando Poo ja Principe saarilla
asusteleva Princeps-harmaapapukaija psittacus
e.princeps
on nykyään katoamassa tai
todennäköisesti jo kadonnut kokonaan.
Joskus
harmaapapukaijalla
saattaa
kasvaa harmaiden sulkien tilalle yksittäisiä tai
useampiakin lohenpunaisia höyheniä.
Näitä punaisia väriläiskiä
voi kasvaa mihin tahansa kohtaan linnun vartalossa. Seuraavan
sulkasadon jälkeen höyhenet saattavat kasvaa taas
harmaina. Syytä tähän
ilmiöön ei tunneta.
Omalla linnullani ei ole vuosien saatossa
ylimääräistä punaista
näkynyt.
Harmaapapukaija suhtautuu helposti melko
varautuneesti itselleen uusiin ihmisiin ja asioihin. Koirasta ja
naarasta ei voi erottaa toisistaan ulkonäön
perusteella.
Harmaapapukaijat
ovat
jo kauan olleet hyvin suosittuja lemmikkeinä
älykkyytensä ja loistavan matkimiskykynsä
ansiosta. Niiden kasvatus onnistuu tarhaolosuhteissa
hyvin. Suomessakin on tällä
lajilla joitakin kasvattajia.
Harmaapapukaija on tunnettu taidostaan erilaisten
äänien ja puheen erinomaisen lahjakkaana matkijana.
Erilaisten äänien matkiminen ja varsinkin "puhuminen"
ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä taitoja ja voi olla
niin, että linnusta irtoaa vain kimakoita vihellyksiä
ja karheita rääkäisyjä. Mahdollinen
puhuminen ei saa olla ainoa syy linnun hankintaan.
Lintu myös väistämättä
sotkee huoneistossa ruokansa ja ulosteidensa kanssa.
Harmaapapukaijoista irtoaa runsaasti puuterimaista
pölyä. Siivousintoilijan ei kannata harkitakaan
minkäänlaista lintua lemmikikseen.
Harmaapapukaija voi olla hyvin toimelias kaveri ja se pystyy nokallaan
tekemään paljon tuhotöitä
ympäristössään.
Timneh
harmaapapukaijamme "Muru" tuli meille
keväällä 1990. Muru oli tullessaan hyvin
pelokas ihmisien suhteen ja muutenkin todella arka erilaisia asioita
kohtaan. Höyhenpuku oli aika huonossa kunnossa ja
pyrstösulkia oli vain kaksi. Sillä oli jalassaan
karanteenirengas. Linnun myyjällä ei ollut antaa
tietoa linnun alkuperästä.
Siihen aikaan papukaijoja pyydystettiin vielä paljon
luonnosta, joten voinee olettaa Murun aloittaneen
elämänsä vapaana lintuna. Yhtä
hyvin se voi olla myös tarhassa emolintujen kasvattama
yksilö.
Lähtökohta yhteiselolle ei ollut loistava.
Vuosiensaatossa Muru kuitenkin sopeutui meillä asumiseen
hyvin. Se ei pelkää kotona ketään
eikä mitään. Siitä ei ole koskaan
yritettykään tehdä
olkapäällä istuvaa lintua. Muru tulee
kädellä olevalle orrelle ja ottaa siististi vaikka
sormenpäiden välistä kuoritun auringonkukan
siemenen. Se ei kuitenkaan salli käsillä
itseensä koskemista. Nokasta tulee varmasti jos joku julkeaa
sitä yrittää. Kuitenkin kynsien leikkuun
yhteydessä, jossa Muru on
käärittynä pyyhkeeseen ja jos
pyyhemytystä kaivaa esille jalan asemasta
pään, voi sormella otsahöyheniä
rapsutellessa mytystä kuulua tyytyväistä
kujerrusta.
Vaikka rapsuttelu tekee selvästikin hyvää,
ei Muru kuitenkaan voi tässä koskettelu asiassa antaa
periksi.
Murulle on vuosien saatossa kertynyt noin kahdenkymmenen sanan varasto.
Se on pitänyt puhetaitonsa sisäpiirin juttuna ja
vieraammat ihmiset ovatkin aika harvoin saaneet kuulla sen sanovan
mitään. Erilaiset vihellykset ja naksaukset sopivat
Murulle paremmin.
Tyttäremme kasvoivat kuitenkin kodissa jossa lintu puhuu.
Ihmetystä linnun puhumisessa herättikin lähinnä se,
miksi ulkona nähdyt pulut, varikset ja muut linnut eivät
koskaan sano mitään.
Vihellyksistä varsinkin perinteisesti miesten hameenhelmojen
perään huikkaama Fitfiuu on sille mieleinen.
Tällä vihellyksellä Muru onkin saanut
aikaiseksi muutamia ikimuistoisia ja noloja tilanteita.
Näistä kommelluksista myöhemmin
lisää.
DNA-testien halpenemisien vuoksi testautin loppuvuonna 2008 Murun
sukupuolen. Testitulos vahvisti oletukseni oikeaksi. Muru on
koiraspuolinen lajinsa edustaja.
Muru on ollut
minulla lähes 20 vuotta ja se on ollut
siitä ajasta suuren osan täysin lentokykyinen.
Murulle kävi tapaturma kotonamme noin 6 vuotta sitten. Itse en
ollut paikalla silloin, mutta kuulin vaimoltani, että Murun
toinen siipi oli takertunut sen oman häkin pinnojen
väliin.
Muru oli panikoinut kiinni
jäämistään ja tempoillut
siipeään irti pinnojen välistä.
Koko tapahtuma kesti vain pienen hetkisen, mutta sen seurauksena
oikeanpuoleisen siiven käsisulkien kasvupisteen tai jotkin
sellaiset vaurioituivat. Sen vuoksi vielä nykyisinkin siiven
käsisulat kyllä kasvavat, mutta ne ovat hauraita ja
katkeavat ennen kuin saavuttavat täyden pituutensa. Lentotaito
on siis hyvin lähellä nollaa.
Olen kysynyt asiasta
eläinlääkäriltä ja
hänen mukaansa sulkien hauraus saattaa olla
pysyvää. Hän ei tosin täysin
sulkenut pois sitäkään vaihtoehtoa,
että sulat vielä joskus kasvaisivat normaalisti.
Nykyinen lentokyvyttömyys on ikävä juttu
Murun kannalta, mutta sen vuoksi se on lähes aina irti
kotonamme ja voi ulkoilla myös valjaitta, eli vapaana.
Muru
on vuosia sitten
ollut myös karkuteillä. Tapahtumalla ei ole
silminnäkijöitä, mutta Muru oli ollut
parvekkeella häkissään ja saanut aukaistua
häkkinsä oven.
Kun parvekkeelta löytyi vain tyhjä häkki
oviluukku auenneena, alkoi linnun etsiminen.
Paikallisradiossa
ilmoitettiin useamman kerran karanneesta papukaijasta ja
lähikauppojen ilmoitustauluille ilmestyi asiasta ilmoitukset
yhteystietoineen. Illaksi hälytettiin lähisuku
etsimään ja haravoimaan lähialueita.
Seuraavana päivänä kaupan ilmoitustaululle
jätetty ilmoitus tuotti toivotun tuloksen.
Eräs nainen soitti ja kertoi nähneensä
puussa oudon näköisen muiden lintujen kiusaaman
linnun.
Sovin naisen kanssa pikaisesti treffit paikkaan jossa
hän
oli oudon linnun havainnut.
Siellähän Muru oli, se löytyi vuorokauden
reissun jälkeen noin kilometrin
päässä kotoaan, erään
sorakuopan
reunalta korkean männyn latvasta. Jonkin
aikaa tuumailin miten saisin karkulaisen houkutelluksi korkeuksista
alas, mutta se kävi lopulta yllättävän helposti.
Vein pienen kuljetushäkin puuntyvessä olevaan
oksantynkään roikkumaan ja avasin häkin
oven.
Kaikenaikaa harakoiden kiusauksen kohteena oleva koukkunokka tsuumaili
katseellaan puunlatvasta kaukana alapuolella olevaa avointa
häkkiä. Aikansa tuumailtuaan se nousi siivilleen ja
lensi suoraan häkkinsä katolle ja siitä se
kiipesi kiireenvilkkaan häkkiinsä.
Muru selvisi reilun vuorokauden "vapaudestaan" hyvin, vain pari
päivää orrella niska kyyryssä
mietiskelyä ja vaitioloa, niin se oli taas oma itsensä.
Murun etsintään osallistuneista sisarestani
perheineen sekä veljestäni ei voi kuitenkaan sanoa
samaa. Taajama-alueella kiertely, puihin tähyily ja "Muruuu, Muru
Kukkuu" huutelut
jättivät heihin ikuiset traumat. Kiitoksia heillekkin
vaivannäöstä.
Kyllä hyvällä tuurilla saattaa karkulainen palautua
onnellisesti takaisin kotiinsa.
Kauan
sitten asuessamme Lahdessa oli naapurissamme, rivitalon
päätyhuoneiston pihalle tullut saunasta vain pyyhe
yllään vilvoittelemaan heillä
kylässä ollut
nuori mies.
Kyseinen piha rajoittui tontin vieressä kulkevaan
jalkakäytävään.
Jalkakäytävällä
kulki sattumalta juuri vilvoittelijan kohdalla vanhempi mies.
Meidän pihalla
jalkakäytävältä katsottuna
näkymättömissä oleva Muru
päätti
päästää ilmoille oikein kovaa ja
korkealta ja
suurelle tunteella vihellyksensä FITFIUUUUU!!!
Vanhempi mies pysähtyi ja katseli
hämmentyneenä
ympärilleen, kun vilvoittelijaa lukuun ottamatta muita
ihmisiä ei näkynyt, loi hän tyrmistyneen
katseensa vain
pyyhkeellä verhoutuneeseen nolostuneeseen nuoreen mieheen.
Hetken
toisiaan tuijoteltuaan, nuorimies katsoi parhaimmaksi vaihtoehdoksi
paeta kiireesti takaisin sisälle, pois nolosta tilanteesta.
Kaikenlaisen huutelun ja viheltelyn vuoksi aiheutui seuraavassakin
asuinpaikassamme hämminkiä.
Lähistöllä
asusteleva, viimeisillään raskaana oleva nainen oli
ihmetellyt naapurillemme että "kyllä teidän
uusi
naapurin mies on omituinen ja outo, kun minunkin
perään
viheltelee parvekkeelta". Naapurini onneksi tiesi kertoa
viheltelijän todennäköisemmin olevan
kuitenkin
meidän papukaija.
