SINIOTSA-AMATSONI JA HARMAAPAPUKAIJA






  

Valid HTML 4.01 Transitional



Harmaapapukaija
Harmaapapukaija lemmikkinä
Muru
Murun karkureissu
Noloja tilanteita



Harmaapapukaija
Afrikan mantereen tunnetuimpana papukaijana voi varmaankin pitää psittacus -suvun harmaapapukaijaa. Näitä lintuja tavataan luonnonvaraisina hyvin laajalla alueella Länsi ja Keski-Afrikan sademetsissä ja puustoisilla savanneilla.
Harmaapapukaijat ovat tanakkavartaloisia, keskisuuria noin 28-35cm pituisia, väriltään harmaansävyisiä ja punapyrstöisiä lintuja.
Psittacus – suvussa on yksi laji erithacus. Laji jakautuu kolmeen alalajiin psittacus e.erithacus, psittacus e.timneh ja psittacus e.princeps.

Harmaapapukaijaa psittacus e.erithacus esiintyy Norsunluurannikon, Pohjois-Angolan, Etelä-Kongon ja Luoteis-Tansania muodostamalla hyvin laajalla alueella.
Harmaapapukaija on noin 33cm pituinen ja painaa 400-550g. Sen väritys on selkäpuolelta ja rinnuksilta harmaa, rinnassa harmaus vielä vaalenee vatsaa kohti. Siivet ovat harmaat, käsisulat lähes mustat. Pyrstö ja sen ympärillä olevat alueet ovat kirkkaan punaiset. Silmien iiristen väritys on poikasella tumma, aikuisella linnulla ne ovat haalean kellertävät. Silmien ympärillä on laajat valkoiset höyhenettömät alueet. Ylänokka ja alanokka ovat mustia. Jalat ovat tummanharmaat.
Tämä laji on harmaapapukaijoista yleisimmin lemmikkinä pidettävä laji.

Timneh-harmaapapukaija psittacus e.timneh asustaa huomattavasti pienemmällä alueella Länsi-Afrikassa. Sitä tavataan eteläisen Guinean, Sierra Leonen, Liberian sekä Ivory Coastin läntisen osan muodostamalla alueella. Timneh-harmaapapukaija on noin 28-30cm pituinen ja painaa 270-400g. Timnehin väritys on selkäpuolelta ja rinnuksilta tummanharmaa, rinnassa tummuus vaalenee vatsaa kohti. Siivet ovat tummanharmaat, käsisulat lähes mustat. Pyrstö ja sen ympärystä on ruosteenpunainen. Silmien iiristen väritys on poikasella tumma, aikuisella linnulla ne ovat haalean kellertävät. Silmien ympärillä on laajat valkoiset höyhenettömät alueet. Ylänokan selkä on lihanvärinen, nokan muuten ollessa lähes musta. Jalat ovat tummanharmaat.

Kolmas harmaapapukaija, vain Fernando Poo ja Principe saarilla asusteleva Princeps-harmaapapukaija psittacus e.princeps on nykyään katoamassa tai todennäköisesti jo kadonnut kokonaan.

Joskus harmaapapukaijalla saattaa kasvaa harmaiden sulkien tilalle yksittäisiä tai useampiakin lohenpunaisia höyheniä. Näitä punaisia väriläiskiä voi kasvaa mihin tahansa kohtaan linnun vartalossa. Seuraavan sulkasadon jälkeen höyhenet saattavat kasvaa taas harmaina. Syytä tähän ilmiöön ei tunneta.
Omalla linnullani ei ole vuosien saatossa ylimääräistä punaista näkynyt.
Harmaapapukaija suhtautuu helposti melko varautuneesti itselleen uusiin ihmisiin ja asioihin. Koirasta ja naarasta ei voi erottaa toisistaan ulkonäön perusteella.
Sivun ylälaitaan


Harmaapapukaija lemmikkinä
Harmaapapukaijat ovat jo kauan olleet hyvin suosittuja lemmikkeinä älykkyytensä ja loistavan matkimiskykynsä ansiosta. Niiden kasvatus onnistuu tarhaolosuhteissa hyvin. Suomessakin on tällä lajilla joitakin kasvattajia.
Harmaapapukaija on tunnettu taidostaan erilaisten äänien ja puheen erinomaisen lahjakkaana matkijana.
Erilaisten äänien matkiminen ja varsinkin "puhuminen" ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä taitoja ja voi olla niin, että linnusta irtoaa vain kimakoita vihellyksiä ja karheita rääkäisyjä. Mahdollinen puhuminen ei saa olla ainoa syy linnun hankintaan.
Lintu myös väistämättä sotkee huoneistossa ruokansa ja ulosteidensa kanssa.
Harmaapapukaijoista irtoaa runsaasti puuterimaista pölyä. Siivousintoilijan ei kannata harkitakaan minkäänlaista lintua lemmikikseen.
Harmaapapukaija voi olla hyvin toimelias kaveri ja se pystyy nokallaan tekemään paljon tuhotöitä ympäristössään.
Sivun ylälaitaan


Muru
Timneh harmaapapukaijamme "Muru" tuli meille keväällä 1990. Muru oli tullessaan hyvin pelokas ihmisien suhteen ja muutenkin todella arka erilaisia asioita kohtaan. Höyhenpuku oli aika huonossa kunnossa ja pyrstösulkia oli vain kaksi. Sillä oli jalassaan karanteenirengas. Linnun myyjällä ei ollut antaa tietoa linnun alkuperästä.
Siihen aikaan papukaijoja pyydystettiin vielä paljon luonnosta, joten voinee olettaa Murun aloittaneen elämänsä vapaana lintuna. Yhtä hyvin se voi olla myös tarhassa emolintujen kasvattama yksilö.
Lähtökohta yhteiselolle ei ollut loistava. Vuosiensaatossa Muru kuitenkin sopeutui meillä asumiseen hyvin. Se ei pelkää kotona ketään eikä mitään. Siitä ei ole koskaan yritettykään tehdä olkapäällä istuvaa lintua. Muru tulee kädellä olevalle orrelle ja ottaa siististi vaikka sormenpäiden välistä kuoritun auringonkukan siemenen. Se ei kuitenkaan salli käsillä itseensä koskemista. Nokasta tulee varmasti jos joku julkeaa sitä yrittää. Kuitenkin kynsien leikkuun yhteydessä, jossa Muru on käärittynä pyyhkeeseen ja jos pyyhemytystä kaivaa esille jalan asemasta pään, voi sormella otsahöyheniä rapsutellessa mytystä kuulua tyytyväistä kujerrusta.
Vaikka rapsuttelu tekee selvästikin hyvää, ei Muru kuitenkaan voi tässä koskettelu asiassa antaa periksi.

Murulle on vuosien saatossa kertynyt noin kahdenkymmenen sanan varasto. Se on pitänyt puhetaitonsa sisäpiirin juttuna ja vieraammat ihmiset ovatkin aika harvoin saaneet kuulla sen sanovan mitään. Erilaiset vihellykset ja naksaukset sopivat Murulle paremmin.
Tyttäremme kasvoivat kuitenkin kodissa jossa lintu puhuu. Ihmetystä linnun puhumisessa herättikin lähinnä se, miksi ulkona nähdyt pulut, varikset ja muut linnut eivät koskaan sano mitään.

Vihellyksistä varsinkin perinteisesti miesten hameenhelmojen perään huikkaama Fitfiuu on sille mieleinen. Tällä vihellyksellä Muru onkin saanut aikaiseksi muutamia ikimuistoisia ja noloja tilanteita. Näistä kommelluksista myöhemmin lisää.

DNA-testien halpenemisien vuoksi testautin loppuvuonna 2008 Murun sukupuolen. Testitulos vahvisti oletukseni oikeaksi. Muru on koiraspuolinen lajinsa edustaja.

Muru on ollut minulla lähes 20 vuotta ja se on ollut siitä ajasta suuren osan täysin lentokykyinen. Murulle kävi tapaturma kotonamme noin 6 vuotta sitten. Itse en ollut paikalla silloin, mutta kuulin vaimoltani, että Murun toinen siipi oli takertunut sen oman häkin pinnojen väliin.
Muru oli panikoinut kiinni jäämistään ja tempoillut siipeään irti pinnojen välistä. Koko tapahtuma kesti vain pienen hetkisen, mutta sen seurauksena oikeanpuoleisen siiven käsisulkien kasvupisteen tai jotkin sellaiset vaurioituivat. Sen vuoksi vielä nykyisinkin siiven käsisulat kyllä kasvavat, mutta ne ovat hauraita ja katkeavat ennen kuin saavuttavat täyden pituutensa. Lentotaito on siis hyvin lähellä nollaa.
Olen kysynyt asiasta eläinlääkäriltä ja hänen mukaansa sulkien hauraus saattaa olla pysyvää. Hän ei tosin täysin sulkenut pois sitäkään vaihtoehtoa, että sulat vielä joskus kasvaisivat normaalisti.
Nykyinen lentokyvyttömyys on ikävä juttu Murun kannalta, mutta sen vuoksi se on lähes aina irti kotonamme ja voi ulkoilla myös valjaitta, eli vapaana.
Sivun ylälaita


Murun karkureissu
Muru on vuosia sitten ollut myös karkuteillä. Tapahtumalla ei ole silminnäkijöitä, mutta Muru oli ollut parvekkeella häkissään ja saanut aukaistua häkkinsä oven.
Kun parvekkeelta löytyi vain tyhjä häkki oviluukku auenneena, alkoi linnun etsiminen.
Paikallisradiossa ilmoitettiin useamman kerran karanneesta papukaijasta ja lähikauppojen ilmoitustauluille ilmestyi asiasta ilmoitukset yhteystietoineen. Illaksi hälytettiin lähisuku etsimään ja haravoimaan lähialueita.

Seuraavana päivänä kaupan ilmoitustaululle jätetty ilmoitus tuotti toivotun tuloksen.
Eräs nainen soitti ja kertoi nähneensä puussa oudon näköisen muiden lintujen kiusaaman linnun.
Sovin naisen kanssa pikaisesti treffit paikkaan jossa hän oli oudon linnun havainnut.
Siellähän Muru oli, se löytyi vuorokauden reissun jälkeen noin kilometrin päässä kotoaan, erään sorakuopan reunalta korkean männyn latvasta.
Jonkin aikaa tuumailin miten saisin karkulaisen houkutelluksi korkeuksista alas, mutta se kävi lopulta yllättävän helposti.
Vein pienen kuljetushäkin puuntyvessä olevaan oksantynkään roikkumaan ja avasin häkin oven.
Kaikenaikaa harakoiden kiusauksen kohteena oleva koukkunokka tsuumaili katseellaan puunlatvasta kaukana alapuolella olevaa avointa häkkiä. Aikansa tuumailtuaan se nousi siivilleen ja lensi suoraan häkkinsä katolle ja siitä se kiipesi kiireenvilkkaan häkkiinsä.

Muru selvisi reilun vuorokauden "vapaudestaan" hyvin, vain pari päivää orrella niska kyyryssä mietiskelyä ja vaitioloa, niin se oli taas oma itsensä.
Murun etsintään osallistuneista sisarestani perheineen sekä veljestäni ei voi kuitenkaan sanoa samaa. Taajama-alueella kiertely, puihin tähyily ja "Muruuu, Muru Kukkuu" huutelut jättivät heihin ikuiset traumat. Kiitoksia heillekkin vaivannäöstä.
Kyllä hyvällä tuurilla saattaa karkulainen palautua onnellisesti takaisin kotiinsa.
Sivun ylälaitaan
Noloja tilanteita
Kauan sitten asuessamme Lahdessa oli naapurissamme, rivitalon päätyhuoneiston pihalle tullut saunasta vain pyyhe yllään vilvoittelemaan heillä kylässä ollut nuori mies.
Kyseinen piha rajoittui tontin vieressä kulkevaan jalkakäytävään. Jalkakäytävällä kulki sattumalta juuri vilvoittelijan kohdalla vanhempi mies.
Meidän pihalla jalkakäytävältä katsottuna näkymättömissä oleva Muru päätti päästää ilmoille oikein kovaa ja korkealta ja suurelle tunteella vihellyksensä FITFIUUUUU!!!
Vanhempi mies pysähtyi ja katseli hämmentyneenä ympärilleen, kun vilvoittelijaa lukuun ottamatta muita ihmisiä ei näkynyt, loi hän tyrmistyneen katseensa vain pyyhkeellä verhoutuneeseen nolostuneeseen nuoreen mieheen. Hetken toisiaan tuijoteltuaan, nuorimies katsoi parhaimmaksi vaihtoehdoksi paeta kiireesti takaisin sisälle, pois nolosta tilanteesta.

Kaikenlaisen huutelun ja viheltelyn vuoksi aiheutui seuraavassakin asuinpaikassamme hämminkiä. Lähistöllä asusteleva, viimeisillään raskaana oleva nainen oli ihmetellyt naapurillemme että "kyllä teidän uusi naapurin mies on omituinen ja outo, kun minunkin perään viheltelee parvekkeelta". Naapurini onneksi tiesi kertoa viheltelijän todennäköisemmin olevan kuitenkin meidän papukaija.
Sivun ylälaitaan
Linkkejä
Lemmikkilinnut Kaijuli ry
Suomen Papukaijayhdistys ry
VAU Villähteen Agility-Urheilijat ry
Ukkosmyrsky

Kuvia
Video Kevättä rinnassa 23.4.2010
Muutama videonpätkä 26.3.2010
Lajitapaaminen Amatsonit 20.2.2010
Lintupäivät Riihimäellä 12.12.09
Lemmikki 2009 messut 31.10.09
Pienen eron jälkeen uudelleen kohtaus 16.10.09
Gardenian Päivä Maalla -tapahtuma 27.9.09
Lintupäivät Riihimäellä 22.8.09
Lintupäivät Helsingissä 8.8.09
Video Muru aamiaisella 7.8.09
Linssilude 2.7.09
Sinikurkkuara ja Kuningasmerikotka 27.6.09
Lintupäivät Kouvolassa 30.5.2009
Heinolan lintutarhalla 3.5.2009
Muru ulkoilemassa 27.4.2009
Lintupäivät Lahdessa 20.12.2008
Belgianpaimenkoira tervueren "Minni"
Lorinka 16.2.2007 ikää 8kk

Päivityksiä
Video Kevättä rinnassa 23.4.10
Video Muutama videonpätkä 26.10.2010
Kuvia Lajitapaaminen Amatsonit 20.2.2010
Kuvia Lintupäivät Riihimäellä 12.12.09
Kuvia Lemmikki 2009 messut 31.10.09
Kuvia Gardenian Päivä Maalla -tapahtuma 27.9.09
Kuvia Lintupäivät Riihimäellä 22.8.09
Kuvia Lintupäivät Helsingissä 8.8.09
Video Muru aamiaisella 7.8.09
Kuvia linssilude lisätty 2.7.09
Kuvia Sinikurkkuara ja Kuningasmerikotka lisätty 28.6.09
Kuvia Lorinka 8kk lisätty 10.6.2009
Uusi vieraskirja lisätty 9.6.2009