|
Lapsuuteni koirat
Varhaisessa lapsuudessani kotonani
vaikuttivat Suomen pystykorvat Peikko ja Erä sekä
pystykorvacoctail Pörrö. Koska olin tuohon aikaan niin nuori, ei minulla ole
muistikuvia näistä koirista. Ollessani 9-vuotias, isäni osti meille englanninspringerspanieli Missyn, jonka kanssa hän harrasti metsästystä.
Muutaman kerran Missyä käytettiin kuitenkin myös näyttelyissä. Näiltä ajoilta
lieneekin saanut alkunsa kiinnostukseni koiranäyttelyihin. Missyllä oli yhdet
pennut, joista kotiin jäi mustavalkoinen narttu Bianca.
Ensimmäiset omat koirani
Kun olin lukioikäinen, erään
ystäväni rottweiler sai pennut. Pentukuume oli suuri ja onnistuin jo puhumaan
vanhempani ympäri, mutta onneksi järki kuitenkin (vielä) tuossa
tilanteessa voitti, olinhan pian lähdössä opiskelemaan...
Aloitin opintoni Turun Yliopistossa syksyllä 1980. Koirakuume ei kuitenkaan
ollut kadonnut minnekään ja niinpä tulevan mieheni kanssa aloimme aivan
tosissamme miettiä koiran hankkimista. Tässä vaiheessa olin itse mieltynyt
dobermanniin, mieheni puolestaan oli ihastunut afgaanin vinttikoiraan. Koska hän
lupasi maksaa koiran (jos minä hoidan sen;), niin hänen valintaansa oli minun
sitten taipuminen.
Kesän 1982 alussa ajoimme Somerolle katsomaan myynnissä olevaa afgaanin
pentua ja kuten voitte arvata, mukanamme kotiimme matkasi golden mustamaskinen uros El
Miharaja Shalimar (Choice Wild West x Babalu´s Nashville Lady), kotoisammin
Santtu. Santun myötä koiranäyttelyt tulivat tutuiksi ja radallakin kävimme
harjoittelemassa. Kilpailukirjaa emme kuitenkaan Santulle koskaan saaneet, koska
hän ehdottomasti kieltäytyi kopituksesta (avoinna olevasta kopista tosin suostui
lähtemään). Paha keuhkokuume vei Santun kymmenvuotiaana - aivan liian
aikaisin... Santtu oli suuri persoona ja ikävä on suuri yhä edelleen.
Santtu
Kuten niin yleistä on afgaaniharrastajien keskuudessa - ensimmäisen jälkeen on
pakko saada toinen - ja niinpä minäkin halusin toisen afgaanin. Itse hankituksi
häälahjaksi muutti huusholliimme kesällä 1984 toinen Wessun poika, Fin MVA
Goldshadow Good Guy, Hessu. Hessun äiti oli Santun siskopuoli El Miharaja
Tarantella. Hessu valmistui suhteellisen helposti valioksi ja hänen kanssaan
kävimme myös muutaman kerran juoksukilpailuissa. Menestys ei tosin päätä
huimannut, kun ajat pyörivät lähempänä 50 sekuntia, mutta sinnikkäästi Hessu
juoksi aina loppuun saakka, vaikka muut olivatkin ohittaneet maaliviivan jo
aikoja sitten. Hessun kohtaloksi koituivat suoliston kasvaimet vain
seitsemän vuoden iässä.
 Hessu
Jatkoa seuraa
Kun jouduin luopumaan Santusta keväällä 1992, ajattelin, etten ota koiraa
pitkään aikaan, jos ikinä... Talo tuntui kuitenkin -89 ja -90 syntyneistä
kaksijalkaisista lapsista huolimatta tyhjältä ja vajaan vuoden koirattoman elon
jälkeen kotiimme tassutteli uusi afgaanin pentu Fin MVA Sonate´s Moody Blues,
Muddy (Boxadan As You Like x Khaos Frontage of Blackmandy´s) ja vuotta myöhemmin
Muddyn seuraksi muutti kotia jo kerran aiemmin vaihtanut Sonate´s Milk´n
Honey, Mindy. Valitettavasti lähes kaikki tämän pentueen koirat alkoivat
osoittaa oireita aggressiivisuudesta murkkuikään tullessaan. Ensimmäiset oireet
ilmenivät näyttelyissä - murinaa, puremisyrityksiä... mutta sittemmin niiden
kanssa sai olla varuillaan jatkuvasti. Muddyn onnistuin saamaan valioksi, ennen
kuin käytös radikaalisti muuttui, Mindyn kanssa näyttelyt loppuivat jo aiemmin.
Kun sisarukset olivat 4,5 vuotiaita tein kasvattajan tuella raskaan päätöksen.
En halunnut eristää koiria muusta perheestä, mutta en myöskään voinut luottaa
niihin, kun talossamme usein vieraili lastemme ystäviä...
 Muddy &
Mindy
Ensimmäinen mäyräkoiramme - Vinski hurmaa huushollin
Kun jouduimme luopumaan Muddystä ja Mindystä, päätin ensiavuksi hankkia
meille uuden koiran, mutta tällä kertaa pienemmän rodun edustajan - olihan
tuolloin 7-vuotias tyttäremme jo pitkään kinunnut omaa pientä koiraa, jota hän
itse voisi ulkoiluttaa. Mietimme rotua pitkään, mutta lopulta päädyimme
pitkäkarvaiseen kääpiömäyrä-koiraan. Soitin afgaanien kautta tutuksi tulleelle,
myös mäyräkoiria harrastavalle Ulla Kotro-Kerviselle, ja häneltä sain
tiedon mahdollisesta pentueesta. Ullan kanssa kävimmekin sitten yhdessä
valitsemassa meille mäyräkoiran pennun. Kans & Fin & Est & Ltu MVA Tuulian
Vladimir (Aavistuksen Aimoannos x Tuulian Niina Nokkela) Vinski muutti
meille kesäkuussa 1996 ja hurmasi välittömästi koko perheemme. Niukasta
turkistaan huolimatta Vinski on pärjännyt näyttelyissä hienosti ja jäljeltäkin
löytyy tuloksia (2 x avo2, 1 x avo3) vähäisestä harjoittelusta huolimatta.
Kiitokset vielä Ullalle avusta, hyvän valinnan teimme:)
 Vinski
©
Paula Heikkinen-Lehkonen
Afgaani on kuitenkin aina afgaani...
ja siksipä syksyllä 1996 tuli Muddyn ja Mindyn kasvattajalta meille jälleen
uusi afgaanipoika Sonate´s Night Music, Jazz (Sonate´s Freeze Rider x
Sonate´s Heat of the Night). Hampaiden vaihtuessa Jazzille valitettavasti tuli
alapurenta ja niinpä hän vietti elämänsä kotikoirana, joitakin
juoksuharjoituksia ja matchshowta lukuun ottamatta.
 Jazz
Seuraavana talvena Jazzin ja Vinskin seuraksi muutti Jazzin 3,5 vuotias täti
Fin MVA Sonate´s High Flying, Shirra (Sonate´s All-Round Man x East of the
Sun). Shirra kotiutui meille välittömästi ja otti paikkansa lauman ehdottomana
johtajana. Shirralla on ollut yhdet pennut kasvattajansa nimissä - isänä
pentueella oli Fin MVA Sonate´s On The Rocks. Shirra on hyvin aito afgaani
ja muistuttaa luonteeltaan suuresti ensimmäistä afgaaniamme Santtua. Ehkä juuri
siksi Shirra on minulle äärettömän tärkeä koira.
 Shirra
©
Paula Heikkinen-Lehkonen
Lisää mäyräkoiria
Kun Vinskin kasvattajalla oli taas pennut vuoden 1998 alkupuolella, kävin
katsomassa pentuja ja ihastuin kovasti yhteen narttupentuun. Kun pennulla ei
ollut vielä kotia kesän lähestyessä, sovimme kasvattajan kanssa, että Fin
W-00, Balt W-99 Tuulian Turkinpippuri, Pipsa (Simasuun Dan Tasanen x
Tuulian Niina Nokkela), muuttaa meille. Pipsa oli uskomaton showkoira, joka
virheistään huolimatta hurmasi tuomarit. Valitettavasti Pipsa sairastui
välilevysairauteen ja halvaantui hieman alle 4-vuotiaana. Toipuminen edistyi
jonkin verran, mutta ennalleen eivät takajalat koskaan kuntoutuneet.
Temperamenttisen ja iloisen luonteensa vuoksi Pipsa selviytyi ja elämä jatkui,
joskin se vaati meiltä hieman enemmän vaivaa. Ymmärsin kuitenkin, että iän
karttuessa Pipsan liikkuminen tulee käymään yhä vaikeammaksi ja siksi
prinsessamme sai lähteä Sateenkaaren sillalle kesällä 2005:(
 Pipsa
Vuosituhannen vaihteessa olin alkanut pohtia mahdollisuutta alkaa
pienimuotoisesti kasvattaa mäyräkoiria. Siksi hankin loppukesällä 2001
narttupennun Kemistä. Welhola Ailikka, Iitu (Vibes Eagle x Minihirmu
Csantippa) sai juniori ja nuorten luokasta kaksi serttiä ennen ensimmäisiä
pentujaan. Sittemmin hän on osoittanut varsin selvästi, ettei viihdy
näyttelykehässä (vaikka muutaman vara-sertin on saanutkin), joten
näyttelyt on tällä erää näytelty, ellei sitten joskus innostuta palaamaan kehiin
veteraani-iässä:)
 Iitu
Jenkki tulee taloon
Vuosien kuluessa olin alkanut kiinnostua myös amerikan cockerspanieleista ja
jonkinlaisesta päähänpistosta huusholliimme tuli 2002 alussa hurmaava musta
pallero FIN MVA Candida´s Do-Re-Mi Miss, Minttu (JPK Send a Message to
Michael x Candida´s Dance til Dawn). Minttu on meillä sijoituksessa ja
suunnitelmissa on perheenlisäystä talvella 2005-2006.
 Minttu
Kasvatustyö
Sain kennelnimen vuonna 2000 ja kasvattajan peruskurssin suoritin keväällä
2003, juuri ennen ensimmäisten pentujeni syntymää. Kasvattajasitoumuksen
allekirjoitin ensimmäisten pentujen rekisteröin-nin yhteydessä.
K-pentue
Iitun ensimmäisten pentujen isäksi valitsin Kans & Fin & S & Ltu MVA, BALTW-05 Kuuran Red Calibran.
Kesän 2003 alussa syntyneistä pennuista kotiin jäi Quincas Ois Komee
Gigolo, Onni ja sijoitukseen meni narttu Kuuma Rommi, Cilla. Toinen
narttu Kamomillatee, Milli lähti Helsinkiin, mutta ostin sen takaisin
keväällä 2005 ja sijoitin sen uuteen kotiin. Toinen uros
Kuutamoserenadi, Justus pitää perheen narttuja järjestyksessä Lahdessa.
Näiden kasvattieni näyttelytuloksia voi selailla uutiset/päivitykset sivulta.
Aika näyttää jatkuuko suku näiden pentujen kautta.
H-pentue
Iitun toiset pennut syntyivät tammikuussa 2005, isänä oma Vinski-pappamme.
Pentueessa oli kolme urosta ja yksi narttu Quincas Ois Hot Shot, Vivi,
jota ymmärrettävästi en raaskinut myydä kenellekään - neitokainen kun
todennäköisesti tulee olemaan Vinskin ainoa narttujälkeläinen. Pojista Hot
Dog, Robin muutti Hollolaan, Harley Davidson, Taavi Kotkaan ja
Hole in One, Topi Auraan.
|
Dogs in my childhood
In my early childhood our home was captivated by two Finnish Spitzs,
Peikko and Erä and a Spitz-coctail Pörrö. Because of my minor age at
that time, I don´t have any memories of these dogs. When I was nine years, my
father bought us an English Springerspaniel bitch Missy, mainly to be a
part of our family, but also for his hunting purposes. A few times Missy
entered also dogshows and I believe, that these were just the events in which
my considerable interest in shows has its origin. Missy had one litter out of
which we kept black-and-white bitch Bianca.
My first own dogs
A year or two before I graduated from Upper-secondary school, one of my
friends had a Rottweiler-litter. Puppy-fever was huge, but fortunately I still
had some common sense left. I was going to start my studies soon and it definitely
wouldn´t have been so easy to manage with a big dog in a little student-hostel...
But as it was, I started my studies in the University of Turku in 1980 and I still had
that dangerous dog-fever left. So with my future husband we started to read
dog-books... At that time I took a fancy to Dobermans, as my husband preferred Afghan hounds
instead. Because he promised, that he will pay the dog, if I´ll
take care of feeding and grooming, I had to give up...
In the beginning of summer 1982, we drove to Somero to look for an afghan puppy
and as you can guess, a little black masked golden male puppy was sleeping in my
arms, when we came back home. El Miharaja Shalimar (Choice Wild West x
Babalu´s Nashville Lady), aca Santtu was the dog with which dogshows
became so very familiar. With him we also got the first experiences with races,
although we never took part in official races, because Santtu refused to go into
the startbox. We lost Santtu far too young, in the age of ten years for bad
pneumonia. He really was a great person and we still miss him deeply.
As it is so usual with afghanfanciers - after you´ve got one afghan, you´ll have to
get another - and so I too wanted to get another afghan. In summer 1984, as a
self-bought wedding-present, another Wessu´s son came to live with us. Fin Ch
Goldshadow Good Guy, Hessu (out of El Miharaja Tarantella) finished his
champion-title quite easily and with him we also took part in some races,
although the success wasn´t so great. He was a bit clumsy and his lap-times were
about 50 seconds. But he loved to run and always finished the line, even though
all the others had done that, while he was just in the beginnig of home stretch.
Hessu was seven years, when the tumours in his intestine put him down.
The story goes on
When I had to give up my first afghan Santtu in spring 1992, I thought that
I will never take a new dog... However, in spite of our kids, born-89 and -90,
our home felt so empty and after a dogless period less than year a new
baby-afghan stepped in to our home. This afghan was domino-male FIN Ch
Sonate´s Moody Blues, Muddy ( Boxadan As You Like x Khaos Frontage of
Blackmandy´s). One year later also her sister Sonate´s Milk´n Honey, Mindy
came to us. Unforunately almost all dogs from this litter started to show
symptoms of aggressivenes in the age of about year and half. First symptoms were
revealed in shows: snarling, bite-efforts...but later you had to be careful all
the time. I managed to finish Muddy´s Champion-title, before his behavioiur
radically changed, with Mindy we couldn´t enter shows anymore, since she
was about two and half years. When these dogs were 4,5 years old, I made,
with support of the breeder, propably the hardest decision I ever had had to do.
I didn´t want to isolate them, but I neither could trust them, especially with
the friends of our kids visiting our home daily...
Our first Dachshund - Vinski charms us all
It was really hard, to give up Muddy and Mindy and so, as a first-aid to
whole our family, I decided to get a new dog, but this time it was going to be a
representative of a smaller breed, so that our kids could take him out too. We
considered very long time for a suitable breed and finally we ended up to
Lonhaired Miniature Dachshund. I called a friend, Ulla Kotro-Kervinen, who I had
got to know while showing with afghans and who I knew was involved with
dachshunds also. She told me about a possible litter and with her we also went
to choose our new little puppy. Int & Fin & Est & Ltu Ch Tuulian Vladimir,
Vinski (Aavistuksen Aimoannos x Tuulian Niina Nokkela) came to us in June
1996 and immediately charmed us all. In spite of his scanty coat, he has done
great in showrings and he has also results from blood-tracking, even though
training has been minimal. I would still like to thank you Ulla for your help,
we made a good choice:)
However - Afghan is always afghan...
and that´s why in fall 1996 we got again a new afghan-male puppy from the
breeder of Muddy & Mindy. Sonate´s Night Music, Jazz (Sonate´s Freeze
Rider x Sonate´s Heat of the Night) was handsome black & silver male.
Unfortunately his bite became undershot, when teething. That´s why he spent his
life as a "homedog", although he participated some inofficial match shows and
races.
Next Winter Jazz´s 3,5-year-old aunt Shirra, Fin Ch Sonates High
Flying (Sonate´s All-Round Man x East of the Sun) joined our family. She
began to feel at home immediately and also took her place as the leader of the
pack. Shirra had one litter in kennel Sonate´s - sire of this litter
was Fin Ch Sonate´s On the Rocks. Shirra is really a genuine afghan and as far as
her character is considered, she reminds me very much of my first afghan Santtu.
Maybe that´s why she is so important to me.
More Dachshunds
When the breeder of Vinski had a litter again in the beginning of 1998, I
visited her to look for the puppies and fall in love with one female puppy.
Because this puppy didn´t have a new home, when the next summer was getting
close, we agreed with the breeder, that this puppy Fin W-00, Balt-W-99
Tuulian Turkinpippuri, Pipsa (Simasuun Dan Tasanen x Tuulian Niina Nokkela),
would move to us. Pipsa was a fabulous showdog and she charmed most judges in
spite of her faults. Unfortunately she paralyzed in the age of four years due to
the intervertebral disk disease. Her recovery proceeded slowly, but she never
recovered to the condition, she was before the paralysis. Thanks to her
temperamental and cheerful character, she managed and life went on, even though
she demanded a bit more care. However as she was growing older, I knew that
living and moving like she did, would soon be too hard. So I let my princess pass
off to the Rainbow Bridge in summer 2005:(
At the turn of millennium, I had started to think about the possibility of
breeding dachshunds - not in large scale, but when I would feel that I could
have a puppy for me too. So I bought a bitch-puppy Welhola Ailikka, Iitu
(Vibes Eagle x Minihirmu Csantippa) from Kemi in the Norhern Finland. She got
two CACs in junior- and intermediate classes before her first litter. Afterwards
she has shown very clearly, that she doesn´t enjoy the showworld (eventhough she
still has got a few R-CACs), so she doesn´t have to enter shows anymore (except
if we´ll get a new inspiration, when she will be in the age of veteran:)
Yankee moves in
In the course of years I had become interested also in Americancocker-spaniels and because of a kind of whim, a charming little black
bitch FIN Ch Candida´s Do-Re-Mi Miss, Minttu (JPK Send a Message to
Michael x Candida´s Dance til Dawn) moved in to live with us.
Minttu is co-owned with her breeder and she will be mated in winter
2005-2006.
Breeding
I got my kennelname in 2000 and passed the basic course in breeding in the
spring 2003, just before the birth of my first litter. At the same time, I also
signed the breedercommitment of Finnish Kennel Club.
K-litter
Int & Fin & S & Ltu Ch, BALTW-05 Kuuran Red Calibra was my choice to be
the father of Iitu´s first litter in the beginning of summer 2003. Out of this
litter I kept a male puppy Quincas Ois Komee Gigolo, Onni. Co-owned are
females Q.O.Kuuma Rommi, Cilla and Q.O. Kamomillatee, Milli. Male
Q.O. Kuutamoserenadi lives in Lahti with three standard bitches:)
These puppies have already made their deputs in showring - you can see their
results in our news/updates page. It´s a question of the future, wheather
these dogs will be reproducers themselves.
H-litter
The second litter of Iitu was born in January 2005, sired by our own Vinski.
In this litter there where three males and only one female Quincas Ois Hot
Shot, Vivi. I guess you can understand, that I couldn´t sell Vinski´s only
daughter to anyone, so she stayed here. All three males got lovely new homes:
Q.O. Hot Dog, Robin lives in Hollola together with Milli and Hubertus,
Q.O. Harley Davidson, Taavi and his "brother" Maksi have their home in Kotka
and Q.O. Hole in One, Topi lives in Aura. |