SHALOM, rakkaat sisaret ja veljet, sekä muut kanssamatkaajat

Tämä laulu tuli mieleeni kun sain viime elokuun viimeisenä päivänä olla Helluntaiseurakunnassa ”HERÄTYS” kokouksessa, jossa puhujana oli Sointu Thakur Englannista. Hän kertoi kysyneensä Herralta mitä Heinolassa pitäisi puhua ja saaneensa näyn ratapölkyistä, joita riitti ja riitti; kiskot päällä. Hän oli kertonut miehelleen tästä, ettei ymmärtänyt mitä ne merkitsevät. Mies oli kysynyt tietääkö hän mitä ratapölkky on englanniksi ja Sointu sanoi, ettei tiennyt. Se on kuulemma sleeper, eli nukkuja. Myöhemmin Sointu oli taas unessa nähnyt ne samat ratapölkyt, mutta nyt oli kunkin pölkyn päähän ilmestynyt sana raised (herätetty) ja vielä eri raamatunkohdat kullekin, joissa kerrottiin nukkumisen syy tai herätystarve. (herätetty Joona 1:6; herätetty Luuk:22:45; herätetty Kol.2:8 jne.)

Sointu siis näki, että Heinolassa on uskovia, mutta olemme ikään kuin unessa. Mutta Herra ei halua meidän jatkavan niin, vaan tulee herättämään eri keinoin ensin meidät ymmärtämättömät ”pölkyt”, jotta lähtisimme Jumalan suunnitelmiin, Hänen meille tarkoittamiin tehtäviin.

Heinolassakin on nähtävissä mitä tapahtuu kun rautatiellä ei ole käyttöä: yksittäiset pölkyt vajoavat, jopa osittain irtoavat kiskoista ja radasta tulee siis käyttökelvoton, jos se on liian kauan ilman liikennettä. Voisin ajatella kiskojen olevan Jeesus Kristus ja Pyhä Henki, jotka johtavat perille.

Sointu kertoi Joonan paosta Jumalan sanan edessä: Herra kehotti Joonaa menemään Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, mutta hän yritti lähteä Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä. Mutta Herra heitti suuren tuulen merelle, niin että nousi suuri myrsky, jolloin laiva oli särkymäisillään. Silloin merimiehet pelkäsivät ja huusivat avuksi itse kukin jumalaansa ja heittivät mereen tavarat, mitä laivassa oli, keventääkseen sitä. Mutta Joona oli mennyt alas laivan pohjalle ja pannut maata, ja hän nukkui raskaasti. Niin laivuri tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Mitäs nukut? Nouse ja huuda jumalaasi. Ehkäpä se jumala muistaa meitä, niin ettemme huku.”

Joona oli kertonut olevansa Jumalaa paossa ja pelkäävänsä Herraa, taivaan Jumalaa, joka on tehnyt meren ja kuivan maan. Merimiehet peljästyivät ja kysyivät mitä heidän pitää tehdä että meri tyyntyisi. Joona vastasi: ”Ottakaa minut ja heittäkää mereen niin se teille tyventyy.” Raamattu kertoo, että merimiehet silti vielä soutivat päästäkseen jälleen kuivalle maalle, mutta eivät voineet, sillä meri myrskysi myrskyämistään. Sitten he heittivät Joonan mereen ja meri asettui raivostansa. Ja merimiehet pelkäsivät suuresti Herraa, uhrasivat Herralle teurasuhrin ja tekivät lupauksia. Näin voi olla täällä Heinolassakin: me uskovatkin ”pölkyt” nukumme, voipa joku olla paossa Herran sanaakin. Joku voi nukkua murheen tähden kuten opetuslapset Getsemanessa Luukkaan mukaan. Meitä on herätelty viime aikoina mm pastoreiden sairastumisen kautta; onneksi helluntaisrk:n pastori on saanut avun ison leikkauksen kautta ja päässyt tehtäviinsä takaisin. Kiitämme siitä Jumalaa, joka antaa lääkäreillekin viisautta toimia oikein kussakin tapauksessa.

Oma pastorimme sai olla kotilomalla Tampereelta ja on palannut hoitoihin, joiden on arvioitu kestävän pitkään. Muistakaamme häntä yhteisissä ja yksityisissä rukouksissamme. Samoin muita seurakunnissamme sairastavia, sekä toinen toisiamme, että olisimme aina innokkaat Herran työssä ja kuuntelisimme Herralta tulevia ohjeita enemmän kuin maailman määräyksiä. Osaisimme mitoittaa voimamme oikein. Lukisimme Sanaa päivittäin ja veisimme kaiken kiitokseen kanssa Herralle tiettäväksi, sekä olisimme kestäväiset rukouksessa (Kol. 4:2). Moni murehtii uskosta osattomien lastensa ja muiden sukulaistensa tai ystäviensä puolesta. Pureudu Jumalan Sanaan ja usko, mitä siellä sanotaan! Hankin muutaman Sointu Thakurin kirjan ”Tie siunauksiin”, jossa tämä ”tienvarren saarnastuolia” itse ahkerasti käyttävä sisar kertoo Jumalan johdatuksesta omalla kohdallaan. Toimitan nämä kirjat nyt vapaasti lainattavaksi seurakuntamme kirjapöydältä. Kirja kertoo, että kun kuljemme kaikki retkemme kuin lähetysmatkat, kaikki aistit avoinna ja kaikkia tapaamiamme ihmisiä rakastaen, Herra voi käyttää jokaista. Sinuakin. Ja minua.

”Puhalla Jumalan tuuli, pyhien joukkohon. Puhalla Golgatan kautta kuoleman laaksohon niin, että yhtyisi kaikki ylistyskuorohon. Puhalla Jumalan tuuli, kaduille kaupunkiin. Puhalla ristiltä Herran sydämiin kärsiviin, että he saisivat kerran juhlihin taivaisiin.”