Tärkeimmät uran vaiheet pääpiirteittäin
"Wallu" (Arto Kalevi) Heinomaa syntyi 19.6.1952 Raahessa, josta perhe muutti
pojan ollessa pieni Tampereelle. Isoveljen Henkan "siivellä"
Wallu seurasi popmusiikkia jo lapsena. Mieluisia olivat vaikkapa The
Beatles, The Yardbirds ja The Rolling Stones.
Pian
alkoivat myös veljesten yhteiset soittoharjoitukset; Wallu lauloi ja
soitteli kitaraa Tapani Wirsellin kanssa ja Henkka oli bassossa. Poikien
ensimmäinen bändi oli The Nameless, johon rumpaliksi liittyi pian
naapurinkundi, Jarmo "Jaapo" Koistinen. Yhtye kylläkin hyytyi
vuonna 1966, kun perhe muutti isän työn takia Heinolaan.
Heinolassa
veljesten soittohommat jatkuivat ja pian oli "pumppu" kasassa -
The Invaders. Siinä soittivat Wallu Heinomaa (laulu, kitara), Tom Aalto
(laulu, kitara), Jukka Juvonen (urut), Henkka Heinomaa (basso) ja Vexi
Gustafsson (rummut). Tom on Kuusankoskelta kotoisin ja aiemmin soitellut
The Nails -nimisessä poikabändissä mm. tulevan Charlies -rumpalin Ari
"Kusti" Ahlgrenin kanssa. The Invaders -ryhmän sisällä
esiintyi kuitenkin pieniä musiikillisia erimielisyyksiä ja niistä
aiheutuneet jännitteet jakoivat sakin kahtia: Vexi ja Jukka perustivat
yhtyeen nimeltä Took ja Heinomaat Tomin kanssa Price -bändin v. 1967.
Price
Price
toimi pitkään triona: Wallu lauloi ja soitti rumpuja; Tom kitarassa ja
laulussa sekä Henkka bassossa. Soittorutiinia kertyi ja keikkojakin löytyi
yhä enenevässä määrin. Mutta muutoksia rivistöön oli tulossa: Tom
muutti Kuusaalle takaisin ja eikä kuulunut enää kiinteästi
kokoonpanoon (mutta esim. levytyksessä oli taas mukana). Rumpuihin
saatiin Osmo Paalanen ja Wallu tarttui kitaraan. Paalasen korvasi jonkin
ajan päästä rumpali Timo Mieskolainen (ex- The Wikings). Tällä
kokoonpanolla tehtiin Ruotsissa pari pientä rundia ja vuonna 1970
Microvoxissa single "Move on and make it"/"It's allright".
Pricellä meni mukavasti, keikkaa riitti
Heinola-Lahti-Tampere-Jyväskylä
-akselilla, mutta kundien peräkkäiset armeijan käynnit sotkivat käytännössä
hiukan yhtyeen kuvioita. Bändi oli muotoutunut kvintetiksi, kun Wallua
pyydettiin varusmiespalvelunsa jälkeen lahtelaiseen Amuletiin v. '73.
Heinomaa otti tarjouksen vastaan ja muutti Ruolaan asumaan. Price hajosi.
Henkka Heinomaa liittyi 70 -luvun puolen välin tienoilla Sleepy
Sleepersiin.
"Alkuperäisen" Price -trion reunionkeikka pidettiin 1.2.-01
Lahden Molly Malone's ravintolassa. Sitä varten Wallu, Tom ja Henkka
treenasivat silloista ohjelmistoaan. Mukana projektissa oli lisäksi
rummuissa Tero Sundell. Ne ihmiset, jotka pippaloihin pääsivät
tulemaan, muistavat varmasti pitkään, miten hieno 60 -lukuinen ilta siitä
muodostuikaan!
Amulet
Amulet perustettiin alkujaan Lahdessa '68 Pekka Sormusen (mm. ex -The
Shapes) ja Pertti Sormusen (ex -The Wanderers) toimesta. Alkuvaiheessa
kitaristit vaihtuivat useampaan otteeseen ennen kuin nuori Hannu
"Hans" Helminen (ex -Noise) löydettiin. Price -kitaristin
liityttyä orkesteriin kokoonpano käsittääkseni oli Pekka Sormunen
(laulu, rummut), Hannu Helminen (kitara), Pertti "Teddy"
Sormunen (basso, laulu) ja Wallu Heinomaa (laulu, kitara). Keikkaa tehtiin
melkoisesti, vaikka jokainen heistä kävi myös säännöllisesti päivätöissä.
Kun Helmisen tilalle tuli kitaraan Heikki Hiiri (ex -Custard Pie), eleli bändi
jo kukoistuskauttaan. 1976 julkaistun "Caddy by Amulet"-albumin
myötä Amulet suorastaan singahti valtakunnalliseen suosioon (levy myi
liki kultaa), single "Suomen Chicago" soi ahkerasti radiossa ja
keikkoja merkittiin tehdyksi vuosittain yli 200. Yhtye oli enemmän kuin
äänitteensä antavat ymmärtää - keikkasetit olivat erittäin rankkoja
ja sisälsivät paljon rockia, 60 -luvun meininkiä ja jopa kantria - hyvä
esimerkki bändin tiukasta soitosta nähtiin tv -ohjelmassa "Iltatähti"
(-75), jossa Amulet heitti livenä Heinomaan tekemän "It's not a
nations fault".
Wallu
soitteli Amuletin rinnalla jonkin aikaa heinolalaisessa bändissä For
Inside, joka soitti vahvasti kokeilevaa proge/jazzfuusiomeininkiä:
ohjelmistossa oli omia biisejä; pitkiä, musiikillisia
"teemoja", joita improvisoitiin. Kokoonpano oli Wallu Heinomaa
(laulu, kitara), Heikki Keskinen (saksofoni), Kari Leino (basso) ja Timo
Ronkainen (rummut). Myöskin D -tuotannon leivissä Heinomaa soitti;
homman nimi oli Locomotion, joka soitti Markku Aron taustayhtyeenä.
Keikoilla konsepti oli seuraava: bändi veti kaksi omaa settiään ja
yhden "Puputin" kanssa. Kokoonpanoon kuuluivat Otto Attila
Berger (kitara, laulu), Kimmo "Kippari" Parviainen (urut),
"Kalmisto" Hautala (basso) ja Hannu Rontu (rummut).
Otto Berger
pyysi Wallua tilalleen, koska oli lähdössä lomailemaan entiseen
kotimaahansa Itävaltaan, mutta tosiasiassa miehen reissu venähti kestäen
joitakin kuukausia. Wallu nähtiin vuonna 1976 myös pahennusta herättäneessä
ryhmässä Sleepy Sleepers. Näihin aikoihin Wallu Heinomaalla ei
esiintynyt ainakaan vapaa-ajan käyttöön liittyviä ongelmia! Uransa
aikana muutenkin mies on tehnyt lukuisia tuurauksia mm. paikallisissa
tanssibändeissä soittaen kitaraa, bassoa tai rumpuja ja laulanut.
Amulet on
edelleen hengissä ja keikkailee vuosittain aina silloin tällöin.
Nykyinen kokoonpano on Wallu Heinomaa, Heikki Hiiri, Hans Helminen, Pertti
ja Pekka Sormunen. Yhtye on julkaissut perustamisensa jälkeen kaikkiaan
kuusi singleä ja kolme lp -levyä. Lisäksi löytyy joitakin yksittäisiä
biisejä mm. Santsanga -yhtiön kokoelmilta.
Wallu
soitti ja toimi yhtä aikaa tuottajana Amulet -albumeilla "Play it"
ja "Monet joet ylitän", sekä oli suunnittelemassa ja
toteuttamassa ko. levynkansia.
Vuosi 1977
toi uudet kujeet. Wallu Heinomaa sekä Heikki Hiiri erosivat Amuletista ja
Wellu Lehtinen (Charlies) sekä Esa "Palsa" Lahti
Separaattorista (Salomonin taustabändi), perustaen bändin Nepa. Nimi
osittain "lainattiin" jo 60 -luvulla toimineen lahtelaisbändin
N.E.P.A. ("North European Pacific Artists) -nimestä, jossa Palsa
aikoinaan oli basistina.
N.E.P.A.
Nepa tunnetaan lähinnä
länsirannikon country-rock coveroinnistaan, jota he tekivätkin piru vie
hienosti! Mutta rinnan yhtyeellä oli mm. kunnianhimoinen projekti
"Tomi ja Laura -ooppera", jota varten sävelletyt ja
juonellisesti tekstitetyt biisit olivat kundien käsialaa, samoin kuin
ohjaus ja näytteleminen - Wallu pääosassa. Stoori perustui biisiin
"Tell Laura I love her" sanoitukseen. Se oli hot rod -henkeen
tukeutuva rakkaustarina nuorista, vauhdista ja tuskasta. Proggiksen
luonteeseen kuului näyttävät kulissit, sekä kuva- ja äänitehosteet.
Nepan treenikämpillä rakenneltiin ja treenailtiin myös muuta omaa
materiaalia aikomuksena julkaista pitkäsoitto. Sääli, ettei tuo hanke
koskaan toteutunut, sillä sessioissa tallennettu materiaali on ajoittain
aivan loistavaa, esim. "Wellu blues". Tällä kokoonpanolla
julkaistiin v. 1978 kantrahtava single "Autumn"/"Just for
you and me" omalla Noise levymerkillä.
Vuoden 1979 alussa Lehtinen siirtyi elättämään itseään
tanssimuusikkona ja Nepaan kiinnitettiin kitaristi Teemu Töyrylä (ex.
Tweety) Wallun siirtyessä tottuneesti rumpuihin. Ilmestyi single "Hey
tonight"/"Daisy Jane", mutta kokoonpano vakiintui vasta,
kun Teemun tilalle tuli Aki Pietilä. Bändi esiintyi mm. televisiossa,
Karjaan Countryfestivaaleilla ja Saapasjalkarockissa. Nepan
kolmas julkaisu oli pikkulevy "Leaving Louisiana in the broad
daylight"/"Two more bottles of wine". Vuonna 1982/83
yhtye kuitenkin hiipui. Näihin aikoihin Wallu pyöritti Offset -painoa
Heinolassa, mutta joutui myöhemmin luopumaan yrityksestään
taloudellisin syin. Hän oli tehnyt graafisen alan töitä jo vuosia ja
tekikin niitä aina 80 -luvun loppuun asti, kunnes valitsi kokonaan
muusikon ammatin.
80 -luvun
alussa Wallu Heinomaa vaikutti fyysisesti enemmän Heinolassa asuen taas
paikkakunnalla. Miehellä oli useita rupeamia mitä erilaisimmissa,
paikallisissa nuorisokokoonpanoissa. "Toimintamallina" oli se,
että "junnuja" musiikillisesti jeesataan perusasioissa ja tämän
jälkeen mies hyppäsi aina kelkasta pois.
Seuraava "oikea" bändi oli Hard Rain -niminen ryhmä, joka
soitti rankalla asenteella Dylania. Juttu sai alkunsa Rauli Nordbergin
tekemistä Dylan biisien -käännöksistä, jotka vakuuttivat Heinomaan. Bändiin
kuuluivat Wallun lisäksi "Junnu" Kuisma, Jari "Jetson"
Hakulinen, Kari Sviili ja Kirsti Eskola.
Vuonna 1983
Wallu muutti Helsinkiin, teki graafikon töitä (oli hetken myös
Postilla) ja soitteli lähinnä itsekseen. Mies teki melkoisesti biisejä
ja demoja. Sitten syntyi jo bändiviritelmiä. Karjaan studiolla
demosessioissa nähtiin kitarassa Albert Järvinen - mies, joka kuului
Heinomaan ystäväpiiriin. Tämä Helsinki-kausi oli kokonaisuudessaan
hiukan sekavaa aikaa. Pekka Sormunen Lahdesta hätyytteli Wallua joskus
'84/'85, että Amulet aloittaa treenit ja on kokoamassa uutta ohjelmistoa,
että kiinnostaisiko! Niinpä Heinomaa alkoi piipahdella säännöllisesti
"Suomen Chicagossa" ja on siitä lähtien jälleen kuulunut
Amuletin kokoonpanoon.
Joskus '88 Wallu
Heinomaa muutti Heinolaan ja ryhtyi kasaamaan Price -yhtyettä uudestaan:
Wallu Heinomaa, Henkka Heinomaa, Kössi Könönen, Kari Sviili ja Jussi
Ristilä (parin keikan jälkeen Henkan tilalle tuli Olli "Oka"
Utriainen). Tästä alkaen on Price ollut tavallaan Wallun taustabändi,
jonka koostumus on ollut hyvinkin joustava. Varsinkin 90 -luvulla ja vielä
nykyäänkin Price on keikkaillut paljon ansaiten hyvän klubibändimaineensa.
Välillä oli myös Herkkukurkut, joka alkujaan oli vahvasti akustista,
melodista musiikkia esittävä, hootenanny -tyyppinen ryhmittymä, joka
sittemmin oli usein ihan yksi yhteen myöhemmän ajan Price. Ohjelmistoon
kuului/kuuluu edelleen omia biisejä, bluesia, Beatlesia, Dylania ja muita
klassikoita. Herkkukurkut teki samannimisen kuuden biisin ep:n v. 1997 ja
levyllä soittivat Wallu Heinomaa, Pekka Virtanen, Pitkä Lehtinen, Jussi
Ristilä ja Tero Sundell. Bändin kanssa ovat esiintyneet mm. Pepe
Ahlqvist, Dave Lindholm ja Marko Haavisto.
Kun
Charlies kasattiin uudestaan "Jokivarren jytinöitä" varten,
oli Heinomaan Wallu kitarassa ja laulussa. Bändin soittotreenit pidettiin
hänen kotonaan Lahdessa. Rauma Blues '98 -keikan jälkeen hänet korvasi
"Nipa" Niilola. Muuten ryhmä on pysynyt tähän päivään asti
samana; Wellu Lehtinen, Pitkä Lehtinen, Pekka Virtanen ja Ari "Kusti"
Ahlgren.
Wallua on aina miellyttänyt akustinen musa ja hän keikkailee paljon myös
itsekseen, trubaduurina. Duona Virtasen Pekan -kanssa mies on tehnyt
muutamia erittäin onnistuneita koppakitarakeikkoja. Samoin Ahlqvistin
Pepen kanssa kitara/harppu meiningillä bluesia. Ravintoloissa toimivaksi
konseptiksi havaittiin nopeasti kolmikko Wallu Heinomaa, Pepe Ahlqvist ja
Ami Huovinen. Kaksi ensimmäiseksi mainittua vetivät yhdessä amerikan
meininkiä ja Ami suomipoppia ja iskelmää. He tekivät yhteisen,
promootioon tarkoitetun cd -singlen nimellä Ami & Wallu + Pepe
Ahlqvist ja Belle Grino Band: "Toivotaan, toivotaan", "Sisäiset
äänet". Wallu Heinomaa tuotti myös Matti Heinäsen (mm. ex- Combo,
Haikara, Charlies) cd -levyn v. 2000, joka oli läpileikkaus laulajan
tanssimusiikkiuraan 80 -luvulta lähtien. Levy sisälsi myös kuusi uutta
laulua, joissa soittivat Wallu Heinomaa, "Kippari" Parviainen,
Masa Taponen ja Hans Helminen.
Wallu
&
friends
Wallu ja friends on Wallun tämän
hetken eniten työllistävä projekti. Ideana on runkojäsenten Wallun, Henkan ja Käryn (Kärkkäinen) lisäksi koota järjestäjän tarpeisiin
(lompakolle) sopiva ryhmä. Vaihtoehdot ovat trubasta big-bändiin,
jolloin friendsit kutsutaan tarpeen mukaan kokoonpanoon.
Vierailijoiksi kutsutaan suomalaisia huippumuusikoita, joiden kanssa ja
jotka ovat Wallun kanssa pitkän uran aikana (44 vuotta) työskennelleet.
Blues-soittajat eivät koskaan pääse eläkkeelle!
Ylös |
