Pidän ihmisistä ja on mukava tutustua uusiin ihmisiin ja saada lisää rapsuttelijoita. Joihinkin ihmisiin saatan ensin suhtautua pienellä varauksella ja pelottelen niitä haukkumalla. Itsestäni olen silloin todella pelottava, mutta kaikki eivät ole ihan samaa mieltä.. Muuton jälkeen olen ollut täällä uudessa kodissa hieman varuillani ja ikkunoiden takana olevista hiippareista on pakko ilmoittaa kaikille muillekin. Ja mopoista, niitä inhoan yli kaiken! 

 Olen erittäin energinen, välillä kuuleman vähän liiankin. Varsinkin iltaisin ja välillä kesken lenkinkin saatan saada kauhean energiakohtauksen ja silloin en kuuntele kieltoja vaan juoksen pää kolmantena jalkana. En osaa pelätä vihaisempiakaan koiria vaan kaikkien kanssa pitäisi päästä leikkimään. Lenkillä näen jo kaukaa vastaan tulevan koiran ja käyn maahan vaanimaan. Kun kaveri on tarpeeksi lähellä, hyökkään leikkimään! Toiset koirat ja ihmiset eivät ole huomaavinaankaan minua ja silloin hermostun aivan täysin. Murrr! Koirapuisto onkin yksi lempipaikoistani, kun pääsee kavereiden kanssa purkamaan energiaa. 
Ja sitähän riittää!

Kesällä 2002 innostuin uimisesta niin,  etten meinannut houkutteluista huolimatta tulla järvestä ollenkaan pois. Aina kun tuli pienikin lätäkkö vastaan niin sinne vain.. Uiminen onkin rakkain harrastukseni.

Toukokuussa -03 sain laumaamme odotetun uuden nelijalkaisen ystävän. Aluksi se hieman pelkäsi enkä ihmettele, olenhan niiiin iso. ..mutta nyt ollaan jo hyviä ystäviä, vaikka välillä onkin raivostuttavaa, kun ipana roikkuu parrassa ja herättää kesken hyvien unien. Mahtavaa kuitenkin, että on kaveri kotona ja voi leikkiä, vaikka läpi yön =) Cara on niin pienikin, että siltä on helppo viedä luut ja välillä vähän kiusata. ..thihih..

Talvi on myöskin yksi lempparini, kun pääsee lumessa peuhaamaan. 
Lenkit etenevätkin melko hitaasti, kun vähän väliä on tassut kohti taivasta ;) Syksykin on ihan mukavaa aikaa, kun pääsee lehtiä jahtaamaan, vaikka sen olen kyllä pikku hiljaa jättänyt Caran puuhaksi..

 Opin nopeasti uusia asioita, vaikka Sadun mielestä osaan olla myös aika jääräpäinen. Kovasti yritän päästä laumamme pomoksi, mutta taitaa olla miesjohto tässä perheessä. 

Jokin aika sitten Satu ilmoitti minut agilityyn, mutta täällä pk-seudulla on niin pitkät jonot, että aloitus saattaa olla vasta ensi keväänä. Moni ihminen on vihjaissut, että sopisin sinne hyvin, kun oivallan nopeasti uusia asioita ja energiaa riittää =) Nyt innokkaana odotellaan, että koska ne sieltä ilmoittaa..