|
Pepe
oli minun ensimmäinen koira.
Pepe tuli meille itsenäisyyspäivän
aattona 1990. Koiraa olin kinunnut jo kauan ja tätä pentuetta piti
mennä vain katsomaan, mutta tietäähän sen kuinka siinä kävi. Koira
hankittiin juuri niin kuin ei pitäisi :)
Pentueessa
oli yhteensä yhdeksän pentua ja Pepe oli touhukas, kiinnostunut
kaikesta ja puri minua
sormesta :) Pepehän sieltä sitten mukaan lähti, eikä meillä
ollut mitään valmiina koiranpennun tuloa varten, ei
edes ruokakuppia. Seuraavana päivänä vielä
pyhäpäivä.
Pepe oli pienestä asti tallikoirana ja piti tiukkaa kuria
ruunille, mutta ei haukkunut Kinkelle (pitäähän omista pitää huolta). Parasta Pepen mielestä tallilla
oli oljissa piehtarointi ja petinteko, sekä porkkanan
syönti ja tietysti vapaana touhuaminen. Nuorempana Pepe nautti lenkillä laukkakisasta
Kinken kanssa, kun sai
pinkoa minkä kintuista pääsi. Lisää vauhtia komennettiin hakkumalla.
Pepe oli
elämänsä aikana kaksi kertaa näyttelyssä, siis
MatchShow:ssa. Ensimmäisellä kerralla Pepe pääsi
Best in Sohw:hun asti ja oli siellä 4. Toisella
kerralla ei mennyt ihan niin hyvin.
Agilitya
olisin Pepen kanssa halunnut harrastaa, mutta tuntui,
että siihen aikaan ei sitä mahdollisuutta
sekameteleille ollut. Agilityä Pepe pääsi
ensimmäisen kerran kokeilemaan, kun ikää oli
mittarissa 13-vuotta. Aika pätevältä Pepen meno
tuntui, kun pikku-hypyt, A, putki ja rengas mentiin kuin
tyhjää vaan. Hieman kyllä harmittaa näin jälkeen
päin, kun ei sitä koskaan päästy tosissaan
harrastamaan.
Maaliskuussa 2003 Pepe koki elämänsä järkytyksen, kun Pepen
yksinvaltiaan asemaa tuli järkyttämään pikku-riiviö
nimeltään Sira. Pepe ei ollut tästä uudesta tulokkaasta
kovin ilahtunut,
mutta onneksi sopeutui tilanteeseen. Zofin saapuminen ei sitten
Pepen maailmaa enää kauheasti järkyttänytkään.
Saraa Pepe ei sitten ehtinytkään näkemään.
Pepe
lähti vehreämmille metsästysmaille äkillisen
sairauden vuoksi piirua vaille
17-vuotiaana 30.7.2007.
|
